|
|
Wednesday, June 9th, 2010
| |
10:03 pm - Oikeus valita
|
Tiedän, olen masokisti. Kun näin uutisen skitsofrenialääkkeen vaikutuksesta aivoihin, en voinut vastustaa Hesarin keskustelupalstan kutsua. Siellä oli juuri niin tyhmiä kommentteja kuin voi odottaakin.
Hesari kirjoittaa näin:
Saksalaisessa tutkimuksessa terveille ihmisille annettiin skitsofrenian hoidossa käytettävää haloperidolia. Noin kaksi tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen koehenkilöille kehittyi heikkouksia liikkeen hallinnassa, mikä on haloperidolle tyypillinen sivuvaikutus. Aivokuvaus kuitenkin paljasti, että samanaikaisesti koehenkilöiden aivojuovion (corpus striatum) harmaa aine oli kutistunut.
En vielä löytänyt varsinaista tutkimusta, joten en tiedä mitä aivokuvaus tässä tarkoittaa. Varmaankin MRI:tä tai fMRI:tä.
Hesari jatkaa että aivoalue palautui normaaliksi kun haloperidol hävisi systeemistä.
Mutta sitten keskusteluun. Ah, verkkokeskustelu, jossa jokainen kaduntallaaja on joka alan asiantuntija.
Toivon että eka keskustelija "poison" on trolli, sillä hän kirjoittaa näin: Lääketiede on tullut tiensä päähän. Esim. syöpähoidot ovat hengenvaarallisia ihmisille ja rapauttavat kehon kuntoa, josta on vaikea palautua sekä aiheuttavat siinä sivussa muita sairauksia ja oireita. Ihmisiä hoidetaan aika väärin tänä päivänä. Kipuhoito on kyllä hyvä asia syöpäpotilaalle. Mutta monet muut myrkyt ovat aivan turhia.
Totta kai syöpähoidot rapauttavat kehoa, pointtinahan on nimenomaan tappaa kudosta. Syöpähoidot perustuvat siihen, että aiheutetaan enemmän lämää syöpäkasvaimelle kuin muulle kudokselle, mutta esim. sädehoito lisää riskiä sairastua syöpään myöhemmin. Tietenkin se syöpä jäisi tulematta jos ensimmäiseen kuolisi, mutta en tiedä onko se kuitenkaan niin toivottava tulos.
"Jere" kirjoittaa: Seuraavan kerran kun lääkäri tulee tarjoamaan sinulle jotain mullistavaa lääkettä, ja vakuuttaa sen olevat tutkittu ja toimiva, kannattaa muistaa tästä jutusta muutama lause: "Lääkkeen vaikutustapa oli yllätys. Emme tienneet että lääke voi vaikuttaa näin. Luulimme että lääke toimii ihan toisella tavalla. Onneksi aivot näyttävät palautuvan ennalleen." On huolestuttavaa että lääketieteen huipputasolla voidaan mennä metsään näin paljon, ja silti tätä lääkettä on annettu potilaille täysin väärin tiedoin. Nykylääketiede tämän jutun perusteella tuntuu olevan ihan yhtä poppamiestiedettä kuin joku muukin.
"Jere" unohtaa kuitenkin jotain. Haloperidoli toimii. Sitä ei ole tarkoitettu terveille koehenkilöille, joilla aivojen kutistamista voi pitää varsin kyseenalaisena toimintana. Se on tarkoitettu vaikean sairauden hoitoon, ja siihen se toimii, vaikka sivuvaikutukset ovatkin v-mäisiä.
"Jere" on varmaan niitä ihmisiä, jotka vastustavat ECT:tä kun ovat nähneet Yksi lensi yli käenpesän. (Siitäkään ei tiedetä, miten se toimii. Ja silti: se toimii!)
"xxx":lle oli sitten jo pakko vastata, kun soopa oli tätä luokkaa: Siis hyvin tiedettyä on että näitä antipsykoottilääkemyrkkyjä ei pidä ottaa kuin pakkohoidon kautta.
Nämä tuhoaa aivot ja tekee terveestäkin mielisairaan hyvin helposti.
Lääkkeiden käyttö vähentää myös älykkyyttä.
Mihin unohtui se pointti että lääkkeitä ei kuulu käyttää terveillä?
Ja joka tapauksessa, ehkä minusta olisi tullut Einstein tai Stephen Hawking ilman lääkitystä. Nyt todennäköisempää on rivitutkijuus. Mutta aika lailla todennäköisempää on että ilman lääkkeitä olisin joko eläkkeellä, tai vielä todennäköisemmin haudassa.
Kun nyt kerran saan valita (ja tässä on taas asia joka unohtuu nettikeskustelijoilta: useimmilla meistä on oikeus valita syökö lääkkeitä vai ei) niin valitsen ennemmin tahmeat aivot kuin hallitsemattoman kaksisuuntaisen mielialahäiriön.
"Kapinallinen" kirjoittaa näin: Koskaan en olisi selviytynyt voimakkaasta psyyken lääkityksestä, olisin tällä hetkellä luultavasti kuollut. En olisi mitenkään kestänyt elämää vailla ihmisarvoa, mihin minut tuomittiin.
Olen menettänyt uskoni psykiatreihin. Lääkitykseen en ole koskaan turvautunut. Lääkkeet hoitavat oireita, eivät syitä. Minun kohdallani syy oli kodissa, jossa ei ymmärretty eikä välitetty ja jossa itsetuntoni yritettiin lannistaa, ja onnistuttiinkin. Uskoin itse itseeni, ja se pelasti minut.
Tyyppi ei siis ole kokeillut lääkkeitä, ja myöhemmin sanoo että ei ole ollut psyykkisesti sairaskaan. Silti hän tietää psyykenlääkkeiden vaikutuksista enemmän kuin lääkäri.
Olen tavannut ihmisiä, joilla on psyyken lääkitys, ja heitä käy sääliksi. He ovat liian rauhallisia ja alistuneita, heidät on kesytetty. Heidän oma itsensä on tuhottu.
Olen melko varma että "Kapinallinen" ei ole tavannut minua. Parempi puoliskoni on useammankin kerran antanut ymmärtää, että elektroniikan termein tällä Illuusialla on "aika lyhyt aikavakio". Kaikille jotka eivät puhu sähköä todettakoon, että tämä tarkoittaa nopeita muutoksia tilasta toiseen.
No joo. Koko keskustelu on yhtä masentava. Huomattavaa on kuitenkin se, että kaikki keskustelijat jotka mainitsevat käyttäneensä antipsykootteja sekä suuri osa niistä, jotka kertovat omaistensa tarvitsevan niitä, puolustavat lääkkeitä. Samoin asiantuntijoiksi itseään väittävät. Ihmiset, jotka ovat nähneet mitä hoitamaton skitsofrenia oikeasti tekee, pitävät lääkkeitä tarpeellisina, kun taas ihmiset jotka eivät ole ikinä tarvinneet näitä lääkkeitä pitävät niitä turhina.
Minusta on myös edelleen ihmeellistä että aina vaaditaan että lääkäreiden pitää testata lääkkeitä itse ennen kuin määräävät niitä muille. Miksi? Miksi lääkärin tulisi altistaa itsensä kaiken maailman sivuvaikutuksille ilman mitään lupausta hyödystä?
Pitäisikö tämä ulottaa koko terveydenhuoltohenkilökuntaan? Sori, et voi avustaa synnytyksessä, et ole synnyttänyt. Sori, et voi ottaa röntgenkuvaa lantiosta, kun itseltäsi ei ole otettu? Röntgenkuva on ehkä paras allegoria. Säteilyhän on haitallista. Siitä ei ole epäselvyyttä. Röntgenkuvia otetaan, kun riski on pienempi kuin odotettu hyöty. Esimerkiksi mammografiaseulontoja tehdään vain yli 50-vuotiaille, koska rinta on säteilyherkkä, ja ei ole hyödyllistä seuloa nuoria, terveitä, oireettomia naisia, koska aiheutuneita syöpiä tulee suhteessa paljon löydettyihin verrattuna. (Sen lisäksi nuorten rintoja on vaikeampi kuvata, eli kuvauksen hyöty on siksikin pienempi.)
Ja ne lääkkeet eivät edelleenkään toimi samalla lailla terveillä ja sairailla, eli siksikin vaatimus on turha.
Tärkeintä kuitenkin on se, mikä keskustelijoilta unohtuu: suurimmalla osalla ihmisistä on oikeus valita, mitä lääketieteellisiä asioita haluaa itselleen tehtävän. Kukaan ei voi pakottaa ottamaan yhden yhtä ultraäänikuvaa raskauden aikana. Syöpäpotilaalla on sanottavaa siihen, kuinka häntä hoidetaan. Ja vaikka pakkohoito on mt-potilailla yleisempää, ylivoimaisesti suurin osa saa valita, ottaako pillerit vai ei.
Minulla on oikeus valita. En tässä tilassa iki kuuna kullanvalkeana ottaisi sähköshokkihoitoa, mutta olen ilmoittanut läheisilleni että jos päädyn sairaalaan ja lääkkeet eivät auta, haluan ECT:tä. Haluan että kaikki keinot kokeillaan. Voin aina listiä itseni sen jälkeenkin, jos vielä vituttaa, mutta toisin päin ei onnistu.
Ja jos olen kyvytön päättämään itseni puolesta, läheiseni tietävät mitä oikeasti haluan. Ja tämä tyhmennetty, lamaantunut, alistunut, tuhottu ihminen on päättänyt, että psykoottinen masennus on vielä vittumaisempaa. Siksi haluan hoitoa. Ja hitto, jos mikään muu ei pysäytä, niin saa sitä haloperidoliakin kokeilla.
Sillä junan alle ehtii aina myöhemminkin.
|
|
(1 comment | comment on this)
|
| Thursday, May 20th, 2010
| |
9:11 pm - Masentunut maksaa paljon, tupakoija vielä enemmän
|
Minulla on noin miljoona asiaa mielessä, joista kirjoittaa, mutta jostain syystä en saa aikaiseksi. Tämä blogi pyörii mielessä päivittäin, mutta jotenkin ei vaan tule kirjoitettua. Ahdistaa ja masentaa enemmän kuin pitkään aikaan, mistä tulikin mieleeni:
Olen viimeiset kolme vuotta syönyt bupropionia, ja nyt, vihdoin viimein, se tuodaan Suomeen myös masennusindikaatiolla, mikä toivottavasti on ensimmäinen askel sen Kela-korvattavuutta kohti. Aiemmin sitä on ollut Suomessa vain Zybanina, indikaationa tupakoinnin lopettaminen.
Bupropioni on hämmentävän vanha lääke tullakseen Suomeen uutena. Euroopanvalloitus tapahtui pari vuotta sitten, mutta Jenkeissä ainetta on saanut Wellbutrinin nimellä jo 25 vuotta, ja alunperin se on siis masennuksen hoitoon tarkoitettu. Tupakoinnin lopettaminen oli ilmeisesti sitten bonus.
Olen siis piinallisen tietoinen siitä, paljonko Zyban maksaa, kun olen kolme vuotta maksanut itse lääkkeeni, ja tässäpä on mielenkiintoinen ilmiö: jos luulitte, että lääkefirmat vetävät mielialalääkkeistä aivan törkeät katteet, niin katsokaapa kun tupakoitsijoita lyödään kuin vierasta sikaa:
VOXRA 150 MG PITKÄVAIKUTTEINEN TABLETTI 30 (GSK)
30,54 € (1,02 €/kpl)
ZYBAN 150 MG PITKÄVAIKUTTEINEN TABLETTI 100 fol (GSK)
151,34 € (1,51 €/kpl)
(Zybanista on Paranovan maahantuoma, hintsusti halvempi versio, ja Voxraa ainakin teoriassa on isommassa paketissa jolloin hinta tippuisi alle euron per tabu, mutta siinä apteekissa jossa kävin ei sitä pakkauskokoa vielä ollut. Lähteenä Yliopiston apteekki.)
Joka tapauksessa siis samaa kamaa. Sama vaikuttava aine, sama määrä, sama valmistajakin. Voxra on tosin kooltaan noin kolmasosan Zyban-tabletista, joten ihan samaa kamaa eri paketissa ei kyseessä ole, mutta tabujen keskinäisistä eroavaisuuksista en tiedä sen enempää. Varmaan jotain eroa apuaineissa. Masennuslääkkeenä se kuitenkin maksaa kolmanneksen vähemmän.
Hupaisaa kyllä, sama ilmiö on ilmeisesti olemassa Jenkeissäkin, tuossa terveydenhoidon kummallisuuksien luvatussa maassa, mutta toiseen suunteen. Crazymeds sanoo näin:
Bupropion hydrochloride is also sold as Zyban, a drug used to quit smoking. Depending on your HMO schedule or your health insurance, you may want to get a prescription for Zyban instead of Wellbutrin. Why? Sometimes it's cheaper. Sometimes you may not have any mental health coverage on your health insurance but you can get drugs to quit smoking. And some insurance companies they have a points system like car insurance. If you get too crazy, your rates go way up, but if you do something positive like try to quit smoking, your rates go down. So check with the person who works in your doctor's office about the rates and the system, and see if you need to game the system with a Zyban prescription instead of a Wellbutrin SR prescription. It's the same damn drug as the sustained release form of Wellbutrin. The only issues will be with dosages. You can't take as much Zyban as you can Wellbutrin.
(En tiedä mihin tuo viimeinen viittaa, mutta muistelen kuulleeni että Zybanin extended release ei olisi yhtä hyvä kuin kuin Wellbutrinin, josta Amerikan ihmemaassa paitsi immediate release myös kaksi variaatiota depotia. Zyban vastannee Wellbutrin SR:ää, ja XL on kai siitä vielä parempi versio. Tarina ei kerro kumpaa Voxra vastaa. Kuriositeettina kerrottakoon myös että jonkun geneerisen bupropionin depot-mekanismi on tutkitusti vitun huono. En nyt osaa olla onnellinen siitä että Suomessa ei ole halvempia versioita vielä, mutta toivottavasti sitten kun ne tulevat, ne testataan pikkuisen paremmin.)
|
|
(2 comments | comment on this)
|
| Friday, May 7th, 2010
| |
7:34 pm - Ite olet ruma!
|
6.5. oli Älä laihduta -päivä. Oulussa oli tapahtuma Rotuaarilla, ja Kaleva uutisoi siitä. Kuten niin monet muut rakastamamme verkkojulkaisut, Kalevakin julkaisee fiksuja ja filmaattisia kommentteja uutistensa yhteydessä. Kommentoijat tietenkin ulvovat yhteen ääneen sitä, että on täysin vastuutonta vihjata ihmisille että elämäntavat ovat tärkeämpiä kuin paino. Kumman moni silti myöntää, että kyse on vain ulkonäöstä:
"M41v" harrastaa ulkonäkösyrjinnän lisäksi sukupuolisyrjintää, myöntää sen täysin avoimesti, ja tuntuu olevan ylpeä siitä: Joutaa moniki nainen laihduttammaan.Tietty miehetkin kalijamahojaan pienentämään,mutta näi miehenä on se ilo silmille kattoa solakkaa urheilullista naista,eikä mitään mätisäkkiä.
Nimimerkki "ss" ilmoittaa, että lihavien tulisi huomioida muiden ihmisten esteettiset arvot: Tätä elämäntavat ratkaiset,ei koko termiä hokevat ainoastaan ne lihavat ihmiset jotka ei jaksa urheilla tai tehdä mitään kroppansa eteen.Elikä laihuttakaa ja urheilkaa ihmiset.Lihavuus on rumaa. (Mitä tapahtui hokemalle "makuasioissa ei ole kiistelemistä"? Minä ainakin opin sen jo ennen esikoulua.)
Nimimerkki "Nimimerkki" taas ilmeisesti lukee aivan eri artikkelia kuin minä, sillä itse en löytänyt sanaakaan sipseistä leipätekstistä: Niinpä niin, "ilon ja huumorin" kautta annetaan ymmärtää että itsekurin saa heittää romukoppaan. Ei muuta kuin kaljapullon korkit ja sipsipussit auki!
"Mie"llä taas on silmää yhteiskunnalliselle analyysille: Isot emännät mainostaa että älä laihduta hahaaaa.Veikkaampa että jos kaunis sirorunkoinen tai runkoiset neidot mainostais että laihduta nii veisivät voiton.Pieni ja siro on kaunista.
Koska mehän elämme yhteiskunnassa jossa vallitseva viesti on, että laihduttaminen on turhaa ja isokokoisuus on ihan ok, vai mitä? Vaikka selaisi kaikki marketin lehdet läpi, niin mistään ei löydy siroja ihmisiä kertomaan, kuinka laihat ovat niin paljon parempia.
Koska minulla on valtava, synnynnäinen tarve sohia muurahaispesiä kepeillä, huomautin tietenkin että lihavuus ei muuten ole oikeasti vaarallista. Nimimerkki "ylipaino terveellistä ????????", jonka kysymysmerkkien määrästä voimme päätellä vastauksen tason, päätti sitten purkaa väitteeni osiin ja inttää vastaan. Kas näin: Ylipainosta ja lihavuudesta on tullut yksi maailman yleisimmistä terveysongelmista. Ylipaino on paitsi yksilön, nykyään myös kansanterveydellinen ongelma. WHO:n arvion mukaan maailmassa on jo yli miljardi ylipainoista, joista 300 miljoonaa on kliinisesti lihavia. Terveysriskit Lihavuus on merkittävä terveysriski. Lihavuus voi aiheuttaa esimerkiksi nivelvikoja, selkävaivoja, sydän- ja verisuonisairauksia, kohonnutta verenpainetta ja aikuistyypin diabetesta. Liika ylipaino voi aiheuttaa sydänkohtauksen. Suuri paino kohdistaa jalan niveliin lisärasitusta. Lisärasitus kuluttaa niveliä nopeasti, jolloin niihin tulee särkyä. Nivelet voivat vauroitua esim. nyrjähdysten seurauksena. Erilaiset kaatumiset aiheuttavat myös kehoon suurempia vammoja.
Kuten kaikki tämän blogin harvalukuiset seuraajat tietävät, lihavuus sinänsä ei aiheuta diabetesta tai sydän- ja verisuonisairauksia. Luin tässä päivänä muutamana Imagen Läskisota-artikkelin vuodelta 2007. Siinä tutkija J Eric Oliver sanoo, että lihavuus on osoitettu syypääksi ainoastaan kahteen sairauteen: kihtiin ja kohtusyöpään. Muu on korrelaatiota, ei kausaalisuutta.
Eli em. nimimerkki saa pisteen nivelvaivoista. Mutta koska olen ilkeä (puhumattakaan siitä että olen jäävi), nimimerkki kuitenkin menettää pisteen siitä, ettei huomioi sitä että alipainolla on vastaavanlaisia seurauksia. Alipaino altistaa osteoporoosille, joka rampauttaa sekin varsin tehokkaasti. Lonkkamurtuma on ikävä juttu. Ja kallis. (Ja siitä paranee paremmin, jos on vähän toppausta.)
Argumentoidaksemme muiden nimimerkkien tasolla: sekään ei ole kauneudella pilattu.
Surullista on, että Imagen artikkeli on jo kolme vuotta vanha, ja mikään ei ole muuttunut. Sivulla kuusi oleva Aila Rissasen haastattelu on varsin valaiseva. "Professori Rissanen tietää, että asia on hyvin monisyinen ja puhuminen lihavuudesta typistää asian läskiin. Silti hänkin puhuu lihavuudesta, lihavuusepidemiasta, ylipaino-ongelmasta."
On surullista, miten ihmiset sotkevat omat kieroutuneet kauneusideaalinsa terveyteen, ja pitävät pätevänä perusteluna sitä, että vaikka lihavuus ei olisikaan epäterveellistä, se on silti rumaa. Imagen loppukaneetti on loistava: Eric Oliver toteaa, että vielä kuultuaan tämän kaiken, monen ihmisen epäluulo läskiä kohtaan tiivistyy tokaisuun: "Jos ei lihavuutta pidetä pahana, silloinhan vain annetaan lihaville lupa olla lihavia!"
|
|
(comment on this)
|
| Saturday, April 24th, 2010
| |
6:30 pm - Ei mustavalkoista - kumpaankaan suuntaan
|
Hesari kirjoittaa, että Mielenterveyden keskusliitto on huolissaan (jos minulta kysytään, niin syystä) siitä että nuorilta edellytetään lääkehoitoa ennen kuin terapiaa suostutaan edes kokeilemaan.
Vaikka itseäni lääkkeet ovat auttaneet, tämä on minusta huono suuntaus. Ei mikään uutinen, mutta huono suuntaus kumminkin. On monia häiriöitä, joihin lääkkeet eivät auta (voivat parhaimmillaankin vain lievittää oireita) ja monia tilanteita, joissa niiden ei pitäisi olla ensimmäinen keino. Itse asiassa minusta on hyvin harvoja tilanteita joissa lääkkeiden TULISI olla ensimmäinen keino (lähinnä akuutit psykoosit ja vastaavat) ja lääkitystä ei tulisi ikinä aloittaa ilman kunnollista lääkärikontaktia tai ainakin jotain hoitokontaktia.
Ajattelin nyt kuitenkin kommentoida vähäsen, mitä mieltä olen Hesarin iki-ihanista keskustelijoista. He osoittavat osaltaan, kuinka pitkä matka meillä on vielä kuljettavana siihen, että mielenterveysongelmaisilla olisi oikeus normaaliin elämään.
Verbaali-ilotulittelijat ovat hauskoja. Esimerkkeinä nimimerkki kela kirjoittaa: Murrosikäisien päätä sekoitetaan viellä kelan vaatimuksesta kaikenlaisilla lääkekokeiluilla ja testailuilla. Pelkästään tämä jo aiheuttaa itsessään mielenterveys ongelmia.
Jos lääkkeet on vaarattomia eikä itsessään aiheuta ongelmia niin näitä voitaisiin testata ensin vaikka päätöksiä tekeviin virkamiehiin. Vanha periaate on että jos et itse voi tai uskalla syödä jotain niin älä pakota tai syötä sitä salaa muille.
Ihan kivan kuuloista retoriikkaa, mutta ihmisenä joka on viime aikoina syönyt turhaa mielialalääkettä, kun alkoi voida paremmin ja lääkitys oli sama vanha, voin huomauttaa että ei ole sama asia syödä lääkettä sairaana kuin terveenä. Itse olin aivan järjettömän väsynyt. Kun lääkettä vähennettiin, väsymys lähti. Aiemmin - kun olin huonommassa kunnossa - lääkkeen vaikutus oli positiivisempi.
Nämä retoorikot harvemmin vaativat että radiologien on käytävä TT-kuvissa (vaikka röntgensäteily tutkitusti tekee hallaa sekä terveille että sairaille ihmisille) tai onkologin pitää syödä sytostaatteja. Insuliini on elintärkeää diabeetikoille mutta yliannostuksena vaarallista eikä sitä tarvitse (eikä pidä) lisätä terveen ihmisen elimistöön.
Salaliittoteoreetikko taas uskoo, että lääkkeistä ei ikinä seuraa mitään hyvää potilaille. vieraskynä kirjoittaa näin:
Ilmeisesti tässä on nyt kyseessä lääketehtaitten hyvin masinoima juttu; sellaista vaivaa ei olekaan johon ei lääkitystä olisi (sanoi minulle eräs alallaan arvostettu psykiatri tutkimatta asiaa sen kummemmin). Kyseessä on todella isot voitot ja puuha on pomminvarmaa lääkejäteille. Jos yksi lääke ei sovi voi aina kokeilla seuraavaa - kyllä sopiva löytyy! Katukuvassa näkee kymmeniä kiloja hetkessä lihoneita (=yksi tyypillinen sivuvaikutus) ihmisiä ja kyse on jo pahoinpitelystä. Lääkäreillä ei ilmeisesti ole mitään vastuuta näistä ihmisistä - kyse on vain lääketehtaiden voitosta. Kuinka monien ihmisten elämä täytyy tuhota näillä rohdoilla?
Mitenkään puolustelematta lääketehtaita jotka ovat viime aikoina yrittäneet hyvin kyseenalaisin keinoin laajentaa lääkkeidensä indikaatioita, niin ei se nyt ihan noin mene. Vaikeat mielenterveysongelmat ne vasta tuhoavatkin elämiä.
Sitten on Pullamössösukupolven suomija. Hyvänä esimerkkinä on nimi(merkki?) Jaana Luoma, jonka voisin toivottaa alimpaan helvettiin. Tai vaikka kokeilemaan millaista elämä on oikeasti masentuneen pään sisässä. Vaihdan nuoruutta kenen tahansa kanssa milloin tahansa, jos tarjolla on nuoruus jossa kipu on normaalia ja sen kanssa voi oppia elämään. Hän kirjoittaa näin:
Mutta lääkkeet on AINA helpompi tapa ja tämä yhteiskunta on jo itessään niin epäkypsä,ettei se tiedä että TUSKA on paras kasvattaja.
Tämä yhteiskunta opettaa kaikille,että kenenkään ei tarvitse kokea tuskaa ja että nuorillekin on hyvä määrätä lääkkeet,että ei tarvitsisi kokea yhtään epämiellyttäviä tunteita.
Joskus se tuska on niin kova, että sen kanssa kasvaminen on silkkaa kidutusta. Fuck you too ja niin päin pois.
economista on vielä puhdasverisempi pullamössöilijöiden suomija:
En oikein aina tiedä, miksi nykynuoret muka masentuvat kaikesta. Paras koulutus, hyvinvointi-yhteiskunta, ei tarvitse mitään oikeastaan tehdä, yhteiskunta kyllä hoitaa.
Olisikohan juuri tästä kyse? ei koskaan itse joudu mitään yrittämään ja ei näin ollen koe omien saavutusten tuomaa tyydytystä?
Terapia maksaa aivan kymmenia tuhansia yhteiskunnalle, kyseessä ei ole halpa hoitomuoto millään muotoa. Taitaa olla vähän muotiakin olla masentunut ja käydä terapiassa.
Mä ainakin maksan mielummin "muodikkaiden masentuneiden" hoidon (jos joku saa liian terveenä psykoterapiaa, haluan muuten nähdä tämän maailman kahdeksannen ihmeen silmästä silmään!) kuin pistän ihmisiä käymään läpi helvettiä yksin. Loppujen lopuksi se on aika vitun sama, mistä ongelmat johtuvat. Ne pitää ratkaista. Voidaan inttää että ongelmat johtuvat siitä että yhteiskunta on liian helppo, mutta jos ongelmia ei ratkaista, ongelmaiset eivät selviä tästä "helpostakaan" yhteiskunnasta.
(Sinänsä kyllä olen sitä mieltä, että se, että "nykynuorilla" on erilaisia ongelmia ei tarkoita että ne ovat vähäisempiä. Kun ala-asteikäiset joutuvat sairaalahoitoon anoreksian tms takia, jossain on jotain vikaa. Paljon. Ja on naurettavaa väittää että syyllinen olisi nuori - tai lapsi - itse.)
Ennen kaikkea haluan kuitenkin pois meidän mielenterveyskuntoutujien puolelta sen sakin, joka ajaa oikeuksiamme pahaa koneistoa vastaan niin kuin nimimerkki Svea:
Kaikki alkaa ensimmäisestä pilleristä. Muistan kuinka eräs sukulaislapsi Suomessa joutui pillerikierrokseen ja ei ole koskaan siitä selvinnyt. Vaarallista!
Ei saa unohtaa että nämä pillereistä riippuvaiset saavat leiman ikuisiksi ajoiksi , jota voidaan käyttää hyväksi koko elämän. Esim. työhakemuksessa ja muutenkin, aina voidaan syrjäyttää ihminen, jonka taustalla on lääkitys psyyken takia.
Lopulta he joutuvat kierteeseen ja valtion elätettäviksi. Eikö olisi parempi rehabilteerata vaikeuksissa olevat terapiaoilla niin pitkälle kuin mahdollista?
Kuka meidät leimaa? Kuka meidät syrjäyttää? Kuka meidän kuntoutumistamme normaaliin yhteiskuntaan haittaa?
Yhtenä isona ongelmana ovat nämä lääkevihamieliset ihmiset, jotka ilmeisesti aikuisten oikeasti uskovat että mielialalääke on suunnilleen sama kuin heroiini. Kokeile kerran ja olet koukussa, jotka käyttöä ja sinusta tulee yhteiskunnan hylkiö.
Minussa ei ole mitään leimaa, jos ihmiset eivät ajattele että minussa on leima. Se, että leimaa puolustava ihminen on hyväntahtoinen, ei tee asiasta sen parempaa.
Pomolla ei ole pääsyä terveystiedostoihini. Eikä varsinkaan työhönottajalla. Työterveyshuollossa näistä asioista yleensä kysytään, mutta niitä ei saa pomolle tuosta vaan vuotaa.
Itsellä on lääkitys, ja tulee ehkä olemaan lopun elämää. Todennäköisesti yllän silti moniin unelmiini. En kaikkiin, mutta en ehkä olisi muutenkaan. Ja Kelasta täytyy sanoa yksi asia: niin vittumainen, pikkumainen ja byrokraattinen laitos kuin se onkin, niin epäreilua kuin kohtelu voikin olla, Kela sentään uskoo että lääkkeitä käyttävä voi kuntoutua. Tässä suhteessa Kela on armeliaampi kuin kaiken maailman Sveat jotka rientävät meitä puolustamaan.
Ja kun Kela näyttäytyy armeliaana, jotain on todella, todella pielessä.
***
Hilpeää kyllä, törmäsin samaan Svea-nimimerkkiin myös a href="http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=239884&messageID=4848239�">keskustelussa Johanin ja Madden erosta.</a> Käsittämätöntä paskaa sekin. Yhdenillanjuttuun ryhtynyt nainen on "lepsu" ja vaikka Jonas olisikin pettänyt, on hän silti viaton uhri.
anon näin, että norjatar on vailla kuuluisuutta. Jos on tavannut ja viettänyt yön Jonas B:n kanssa, niin onpa lepsu nainen. Tuosta vaan yöksi vieraan miehen kainaloon.
Surullisinta tässä on että vaikka ei olisi totta, Jonas on leimattu ikuisiksi ajoiksi eikä saa mahdollisuutta puolustaa itseään lehdissä. Jos antaa haastattelun, hyökätään hänen kimppuun ja syyllistetään. Joseei anna haastattelua,vaikenee hän koska on kansan mielestä syyllinen.
Täällä Ruotsissa voi hyvin olla infiltratöörejä, jotka ovat ujuttaneet sievän Toran Jonaksen kimppuun. Ja vain sen takia että kuningashuone on menettänyt puolustajiaan. Täällä käydään keskustelua kuninkaallisista, useasti aika rumaan tyyliin.
Toivon että huhut että Jonas lähti Madeleinen mukaan on totta. Miksi Jonas menisi toisten kanssa, kun rinnalla on yksi maailman sievimmistä prinsessoista. Vaikka huhut kertoo, että Madde on hirveän oikukas ja pilalle passattu, itsepäinen.
PS Minusta norjatar on käyttäytynyt skandaalimaisen törkeästi. Hän ei ole voinut olla tuntematta Jonasta, koska Madde on kaikkien nuorien tyttöjen silmätikkuna motivaatteiden takia.
Eikö kunniakodex ole pitää suunsa kiinni tietyistä asioista. Ylipäänsä rakastajattaret sinne ja tänne, Tiger Wood, David Beckman jne.. mitä ovat naiset vailla jotka menevät varattujen miesten kanssa ja vice versa.. muuta kuin kuuluisuutta ja rahaa. ja miehet jotka ratkeavat vieraisiin...Onnettomia suhteita
Kaikki on löyhämoraalisten naisten syytä!
|
|
(3 comments | comment on this)
|
| Thursday, March 25th, 2010
| |
9:09 pm - Project Implicit
|
Olen tänään huvitellut testaamalla alitajuntaani. Olen tehnyt yhden näistä testeistä kerran aiemminkin, jolloin sain aivan eri tuloksen.
Testissä yhdistellään käsitteitä ja testattavaa aineistoa eri tavoilla. Tässä kyseisessä testissä jonka olen tehnyt kahdesti, tulee ensin erotella yhdelle puolelle laihat ja toiselle lihavat, sitten päin vastoin, sitten erotellaan hyvät ja huonot asiat vastaavasti, ja lopuksi tulee yhdistelmät lihava/hyvä vastaan laiha/paha, ja laiha/hyvä vastaan lihava/paha.
Testissä lihavat ovat todella lihavia, ja hoikat (thin) normaalipainoisia tai hoikkia. Tietenkin tällaisessa testissä pitää olla suuret erot, ettei jää tilaa tulkinnalle. Tarkoitus ei siis ole vastata, pitääkö jotakuta ihmistä lihavana tai jotain käsitettä hyvänä, vaan kone herjaa, jos koehenkilö vastaa väärin. Agony on paha asia, oli sitten masokisti tai ei.
Ekalla kerralla sain tulokseksi muistaakseni "Strong automatic preference for Thin People compared to Fat People." Nyt meni sitten toiseen äärilaitaan. Se on kummallista. Ekalla kerralla epäilin että se, että testin formaatti ei ollut tuttu, vaikutti. Tein tämän lihava/laiha-testin ekana, olen testannut pari muutakin joista sain odotettuja tuloksia.
Uskon, että minulla on jonkinlainen preferenssi hoikkia kohtaan, koska olen huomannut sellaisia ajatuksia itsessäni. En tykkää esiin pulpahtelevista mielleyhtymistä yhtään, mutta mitä sitä tosiasioita kieltämään? Erittäin lihavat ihmiset herättävät minussa välillä tunteita joita häpeän kovasti. Joten miten ihmeessä päädyin nyt siihen yhteen prosenttiin, jolla on "strong automatic preference for Fat People compared to Thin People"?
Oikeastaan ainoa syy jonka keksin on se, että useamman kerran testin aikana pysähdyin kiinnittämään huomiota siihen, että hoikissa oli parikin tyyppiä, joilla oli hirveän pyöreät kasvot. Erityisesti yhdellä naisella oli todella leveät leukaperät. Ja aivoni huutavat tietysti bulimiaa. Chipmunk cheeks ja niin edelleen.
Tosin muutenkin keskittymiskyky on viime aikoina ollut koetuksella, ja testiä tehdessä huomasin että useammin pätki laihojen kohdalla. Kone siis mittaa aikaa, joka reagointiin menee, joten ajatuskatkot saattavat vaikuttaa tulokseen. Toisaalta, miksi niitä tuli juuri hoikkien kohdalla?
Kuten sanottu, tein aiemmin muutaman muunkin testin, ja niissä sain odotetummat tulokset. Tein asetestin, jossa tulos oli etten automaattisesti assosioinut aseita mustiin ihmisiin (toisin kuin suurin osa amerikkalaisista. Epäilen syyksi kulttuurieroa.) Osoitin myös lievää preferenssiä homoja kohtaan.
Tänään taas testasin lihavuus/laihuus-jutun lisäksi, miten assosioin miehiä ja naisia koviin ja pehmeisiin tieteisiin. Ilmeisesti minulla on "slight association of Male with Science and Female with Liberal Arts compared to Female with Science and Male with Liberal Arts."
Yli puolella vastaajista on vahva tai kohtalainen tällainen assosiaatio, mutta ehkä on silti mielenkiintoista että kovia tieteitäkin edustava nainen assosioi miehet koviin tieteisiin. Toisaalta, minä tiedän olevani miehisellä alalla. Ja tuleeko ero kovissa vai pehmeissä tieteissä? Testi ei kerro.
Uskon kyllä että näissä testeissä on totuuden siemen. Erityisesti, koska testit ovat täynnä disclaimereita siitä, että saattavat paljastaa ihmisistä asioita, joita nämä eivät halua uskoa.
|
|
(2 comments | comment on this)
|
| Saturday, March 13th, 2010
| |
3:02 pm
|
Kävinpä tässä vaihteeksi Seppälässä etsimässä vaatteita, ja totesin että vaatekaupat ovat taas löytäneet uuden pohjan, vaikka on käsittämätöntä että sellaisia enää löytyy. Tai ehkä ei. Kyllähän helvetissä tasoja riittää.
Seppälän isojen tyttöjen mallistosta löytyy kokoja 38/40:sta alkaen. Olin jo muutama vuosi sitten järkyttynyt kun Kap Ahlista löytyi pyjama, joka oli kokoa 40/42 ja plus size mallistoa, mutta Seppälän mikälienee (Great Girls? Big is Beautiful? en minä muista) tosiaan alkaa koosta 38/40.
En tiedä onko siinä samanlainen mitoitus kuin tavallisessa 38/40 -koossa vai onko kyseessä vanity sizing, mutta pidän kehitystä joka tapauksessa huolestuttavana. 38/40 on ainakin minun mielestäni S/M tai M -koko.
Mutta näköjään sekin on jo plus size.
|
|
(4 comments | comment on this)
|
| Friday, March 5th, 2010
| |
10:41 pm - Huostaanottohoito?
|
Olen nyt kahdesti lyhyen ajan sisään kuullut tilanteesta jossa alaikäinen syömishäiriöinen meinataan ottaa huostaan syömishäiriön takia. Kumpikaan tilanne ei kosketa henkilökohtaisesti, mutta olen yleisesti aika järkyttynyt. Onko tilanne todella niin surkea, että lapset täytyy ottaa huostaan kun parempaa ratkaisua ei ole?
Varmasti joissain tilanteissa kotoa poismuutto edes hetkeksi voi olla hyvä ajatus, mutta mitä nuorempi lapsi on, sitä tarkempaan sitä pitäisi harkita. Kuitenkin toisessa näistä tapauksista kyseinen lapsi on 12-vuotias.
Sanon nyt heti kärkeen etten tiedä onko kotona vikaa vai ei. Minulla ei ole mitään keinoa saada siitä mitään tietoa, varsinkin, koska vastapuoli tuskin voi tulla julkisuuteen kertomaan käsitystään vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Kuitenkin kirjoituksista päätellen kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä siitä että aiempi kotoa poistaminen ei auttanut syömishäiriöön. Nyt lasta oltaisiin sijoittamassa lastensuojelulaitokseen.
Äiti haluaisi lapsensa sairaalaan, mutta kuulemma sopivaa osastoa ei ole. Lapsi on liian vanha lastenpsykiatriselle ja liian nuori nuorisopsykiatriselle.
Mielestäni tarinassa on monta kohtaa jossa ei ole järkeä, ja tekisi mieli epäillä äitiä. Toisaalta välillä on kuullut niin hurjia juttuja lastensuojelusta, ettei ole tosikaan. Espoohan pääsi lehtien otsikoihinkin, kun oli ilmeisesti kehotettu äitiä häipymään maasta ettei isä saisi lasta.
Minua mietityttää kuitenkin äidin päätös tulla julkisuuteen nimellään. Se on toki rohkeaa, mutta tässä ei ole kyse vain äidistä. Vaikka 12-vuotiaalta kysyttäisiin, hän ei voisi antaa informoitua vastausta siihen, saako hänen nimeään käyttää. Missään ei tosin sanota, onko tytöllä sama sukunimi kuin äidillä, tai onko Erika edes tämän oikea nimi, mutta silti... kun on kuitenkin kuullut niin monta kertaa ihmisistä, jotka ovat nuorina pistäneet itsestään liikaa infoa eteenpäin, eivätkä ole enää kyenneet hallitsemaan julkisuutta.
Mutta kuka idiootti hoitaa 12-vuotiaan syömishäiriötä huostaanotolla?
|
|
(2 comments | comment on this)
|
| Wednesday, February 17th, 2010
| |
8:16 pm - Kasvisruokatappelu Hesarissa
|
Jatkaaksni vallinnutta teemaa, lainaan tähän Hesarissa tänään julkaistun mielipidekirjoituksen. Kirjoittajina Etelä-Suomen syömishäiriöperheiden puheenjohtaja ja varasellainen, Sara Gilbert ja Inkeri Kontro.
Kaikki syömishäiriöt vaativat pitkäjänteistä hoitoa
Syömishäiriöt koskettavat yhä useampaa ihmistä joko suoraan tai välillisesti. Aihe onkin ollut mediassa esillä kiitettävän näkyvästi. Varhainen puuttuminen on tärkeää, sillä pitkään jatkuneen syömishäiriön hoito pitkine sairaalajaksoineen, kuntoutuksineen ja sairauslomineen on yhteiskunnalle valtavan kallista, inhimillisen kärsimyksen määrästä puhumattakaan.
Vaikka sanana syömishäiriöt onkin monikko, tuntuu, että usein se käsitetään vain anoreksiaksi. Anoreksiaa sairastaa kuitenkin vain hyvin pieni osa syömishäiriöstä kärsivistä. Bulimia ja erityisesti epätyypilliset syömishäiriön muodot ovat huomattavasti yleisempiä.
Syömishäiriöt ovat kaikki vakavia psyykkisiä sairauksia, joista kärsivät niin nuoret kuin aikuisetkin, miehet kuin naisetkin. Useimmilla sairastavilla oireet vaihtelevat ja muuttuvat sairastamisen eri vaiheissa. Kaikki syömishäiriöiden muodot ovat vakavimmillaan täysin invalidisoivia sairauksia, joista toipuminen vie vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä.
Syömishäiriöiden eriarvoisuus näkyy syömishäiriöitä sairastavien hoidossa. Bulimiaa sairastavan oireilua ei välttämättä pidetä niin vakavana kuin anoreksiaa. Onkin usein niin, että bulimiaa sairastavien hoitojaksot jäävät aivan liian lyhyiksi, jos hoitoon ylipäätään pääsee. BED:tä (ahmimishäiriö ilman oksentamista) sairastavien kohdalla tilanne on vielä huolestuttavampi, koska hoitoa ei välttämättä ole saatavilla ollenkaan.
Anoreksiakeskeisyys on johtanut siihen, että perusterveydenhuollossa ei tunnisteta muita syömishäiriöitä. Kun ihminen, joka tietää sairastavansa syömishäiriötä, hakeutuu lääkäriin, ei ole tavatonta, että hän saa kuulla ettei hänellä ei ole ongelmaa, koska hän ei ole laiha. Jos syömishäiriöinen on ylipainoinen, häntä kehotetaan laihduttamaan ymmärtämättä, että syömishäiriöinen tarvitsee hoitoa tai kuntoutusta syömishäiriöön, ei passitusta Painonvartijoihin.
Se, että bulimiasta, BED:stä ja epätyypillisistä syömishäiriön muodoista ei puhuta, ei poista niiden olemassaoloa eikä etenkään niistä kärsivien yksilöiden tuskaa. Panostaminen kaikkien syömishäiriöiden hoitoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa maksaa itsensä yhteiskunnalle takaisin moneen kertaan, mutta tämä edellyttää paitsi resursseja myös sitä, että kaikki syömishäiriöt otetaan vakavasti ja kaikkia pidetään hoidon arvoisina. Anoreksiakeskeisessä ajattelussa tämä ei toteudu.
Noh, eihän lehtikirjoittelu tietenkään mitään muuta. Toivotaan, että tästäkin kirjoituksesta olisi jotain hyötyä, mutta ihmeitä tällä ei saada aikaan.
Epäilen, että HUS joko ignooraa koko kirjoituksen, tai sitten vastaa kertomalla kuinka hienosti heillä hoidetaan bulimiaa ja ahmimishäiriötä. En ole hirveän vaikuttunut Syömishäiriöyksikön hoidosta noin yleisesti, mutta se kattaa vain puolet ylläolevan tekstin asiasta. En oikein jaksa uskoa että vastauksessa, jos sellaista tulee, käsiteltäisiin perusterveydenhuolto-osuutta ollenkaan. Lääkärit uskovat yleisesti edelleen että ylipaino on suuri saatana.
Jotta olisi jotain hauskempaakin, ajattelin lainata valittuja paloja Hesarin kasvissyöntikeskustelusta, kun kaupunginvaltuusto on tehnyt natsipäätöksen ja päättänyt, että tappavat lapsiparat nälkään kun eivät halua kerran viikossa tarjota näille mitään, mikä langettaa varjon, eläinproteiinia, siis lihaa tai kalaa. Tämänpäiväisestä keskustelusta löytyi seuraavia ilonaiheita:
Stalinistinen totalitarismivihreys pakkosyöttää sitten lapset. Kasvisruuan tervellisyydestähän tässä ei ole missään vaiheessa ollut kyse. Kasvissyönti on vihreiden ituhippien ideologinen valinta, jota nyt sitten syötetään valtaväestön lapsille.
- A. Speer
Tämä merkitsee lopun alkua hamppunatsipuolueelle. Tavalliset ihmiset alkavat tämän takia avata silmiään viherfasistien rikoksille ja tajuta, ettei ihmisen yksityisyyttä ja valinnanvapautta voida enempää riistää valheellisen turvallisuudentunteen ja tekopyhän lässytyksen varjolla.
- Huolestunut
Godwin kunniaan!
Halutessaan kasvisruokaa oppilaalla on viisi (5) kasvisruokapäivää, nolla pakotettua "ruokalaji"ruokailua kouluviikkonsa aikana.
Halutessaan normaalia, eläinkunnan tuotteita sisältävää ruokaa, oppilaalla on neljä (4) haluamaansa ruokatyyppiä, yksi pakotettu "ruokalaji"ruokailu kouluviikkonsa aikana.
Onko tämä pakottaminen vihreiden politiikkojen tahtoon oikein? Toteutuuko vapaan tahdon ajattelu kouluruokailuissa? Mitä aiotaan pakottaa seuraavaksi? Onko pakottaminen oikein ja ketkä sitä haluavat?
- Hälytys
Koska kouluissa ei ole ikinä ennen mihinkään pakotettu. Siksihän meillä ei edes ole lakia oppivelvollisuudesta, kun lapsoset kirmaavat niin innokkaasti kouluun ettei pakkoon ole tarvetta. Ja ruotsia opiskellaan ihan huvin vuoksi, ja koskaan ei kuulu valitusta piirustustunneilla, kun oppilas ei muka osaa piirtää ja on pakko.
Vastenmielistä on se että kasvisruoka pyritään verhoamaan eettiseksi ja ympäristöyställiseksi teoksi vaikka väitteen esittäjä ei tiedä niistä asioista oikeasti mitään.
Esimerkikisi soija, kukaan kuluttaja ei voi sanoa varmasti mistään soijatuotteesta miten jalostettua soijakasvia se sisältää ja miten se jalostustapa on vaikuttanut ympäristöön.
- Ul
Juu minä ainakin tiedän nimeltä jokaisen possun, joka on uhrinsa antanut lihapullan eteen. Tiedän missä se on kasvanut ja kuinka sitä on kohdeltu.
Tai sit en.
Toissapäiväinen keskustelu oli vielä parempi. Se alkoi samalla tavalla, käytiin läpi sekä Hitlerin että Einsteinin kasvissyönnit, koska se on luonnollisesti täysin relevanttia, ja kasvissyönti varmaan ajoi Hitlerin hirmutekoihin, ja sitten väännettiin siitä, tuleeko soija Suomeen lentokoneella vai laivalla, ja syövätkö sitä ihmiset vai tuotantoeläimet. Peruskauraa. Nimimerkki Valmentaja puolusti erityisen ärhäkkäästi liharuokaa, väittäen että kasvisravinnolla ei voi pärjätä. Sivulla 17 sitten räjähti.
"> Lihan pakollisuutta ei voi perustella kulttuurilla tai maailmankatsomuksella.
Ei tarvitsekkaan. Normaalia monipuolista ja terveellistä ei tarvitse perustella sen enempää, syömishäiriöiset tässä yrittävät höpöttää maailmankatsomustaan. Lisäksi lihan kalan ja muun eläinproteiinin syömistä voi perustella Suomessa perinteillä ja kulttuurilla. Pelkkä lanttu, tai pettuleipä kuuluvat äärimmäiseen pula-aikaan.
> Minun koulussani oli lähes aina "vain liha-päivä", eikä kasvisruokaa saanut ilman lääkärin määräystä
Syömishäiriö-käyttäytymiseen kannustaminen ja perusteettomien lääkärintodistusten kirjoittaminen, on vastoin lääkärin etiikkaa. Kouluissa ei koskaan ole ollut ensimmäistäkään vain lihaa päivää. Ruokalautaselle kuuluu lihaa 1/3, tai 1/4.
> Vastaavasti en minä ole koskaan kuullut mitään eettisiä perusteita sille, että jokaisella aterialla on oltava lihaa..
Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, joka perustuu kotimaiseen puhtaaseen lähiruokaan. Ravinto-opin perusteisiin kuuluu . . .
> Vegetaristit ovat kyllä keskimäärin sekasyöjiä terveempiä. Erityisruokavalionsa takia he jopa osaavat kiinnittää huomiota siihen, mitä suuhunsa laittavat.
Eikä ole, vaan kärsivät syömishäiriöstään. Jatkuva stressi aiheuttaa jo ongelmia, varsinkin kun ruokavalion vääristymä vaatii jatkuvaa tarkkailua. Jatkuva puutteellinen ruokavalio aiheuttaa jo sinänsä ongelmia. Syömishäiriöt lisäävät esimerkiksi itsemurhariskin yli 1.000 kertaiseksi, normaaliväestöön verrattuna.
> Ja tässä ei ole puhe mistään kasvisruokavaliosta, vaan yhdestä kasvisateriasta viikossa. Monipuolista ruokavaliota on nimenomaan se, että oppii aterioiden voivan olla myös lihattomia.
Yhtä hyvin voidaan vaatia lääkäreitä opiskelemaan kädestäennustamista, että osaavat vaihtoehtoisia tapoja arvioida potilaita. Koulun tehtävä ei ole suosia epäterveitä syömishäiriöitä yhtenäkään päivänä viikossa.
> Vaikka kuinka uskot yhden kasvisaterian viikossa olevan epäterveellistä, niin ei se sitä ole. Ja kuten sanottua, on koulun tehtävänä myös opettaa oppilaille ekologista vastuuta ja valintojen merkitystä.
Syömishäiriöiden opettelu ei kuulu koulun tehtäviin. Lihantuotanto on Suomessa täysin ekologista. Soijan tai vastaavien tuominen matkojen takaa, vain jotta syömishäiriöinen marginaalipoppoo saisi levittää harhaoppejaan, ei ole mitenkään perusteltavissa."
Ja näin jatkuu, viitaten vegetarismiin ja vegaaniuteen:
"Molemmat ovat uskomuksin perusteltuja marginaaliryhmien syömishäiriöitä. Niiden hoito kuuluu lääkäreille, kuten anoreksian ja bulimiankin. Mitään todellista perustetta kerran viikossa bulimiapäivälle kouluruokailussa ei myöskään ole."
Ja sitten vastauksena väitteeseen, että kasvissyöjä voi tulla kipeäksi lihansyömisestä:
"Höpö pöpö. Maitohappobakteeria ensimmäisen, tai parin esimmäisen normaalin aterian yhteydessä. Normaaliin ruokavalioon kuuluvat hyvät proteiinit joita kaikkia saa vain eläinproteiineista. Toki vaivalla kasvipuoleltakin ja lisäravinteiltakin saa, mutta se on turhaa, koska suomalinen perusruoka riittää.
Jos sairastaa syömishäiriötä, esim anorexiaa, veganismia, bulimiaa, tms on syytä kääntyä lääkärin puoleen, jotta päivttäinen proteiinintarva saadaan täytetyksi ja syömishäiriö hoidetuksi."
"Valmentaja" ei enää vastannut seuraavaan viestiin:
Hyvä valmentaja
syömishäiriö on vakava sairaus ja kasvissyönti sinänsä ei todellakaan ole syömishäiriö. Suomen kansan nuorien puolesta pyydän, että voisitko mitenkään lakata "ajamasta meidän asiaamme". Syömishäiriöisillä on muutenkin tarpeeksi hankalaa, emme halua sinua puolellemme "taistelemaan syömishäiriötä vastaan".
Yhdellä kasvisruoka-aterialla viikossa ja syömishäiriöllä ei ole mitään tekemistä keskenään, tai jokainen Suomen koululainen olisi syömishäiriöinen, sillä suurin osa lapsista pitää esim. pinaattiletuista.
Ole ystävällinen ja ole sekaantumatta syömishäiriökysymykseen, kun et selvästikään siitä mitään ymmärrä. On todella loukkaavaa että vertaat sairautta ruokavalioon. Sinä tässä vähättelet syömishäiriötä, eivät suinkaan ne ihmiset jotka kannattavat sitä että lapsille tarjoillaan joskus myös pelkkää kasvisruokaa.
Tekisi mieli sanoa jotain "Valmentajan" henkisestä terveydentilasta, mutta se olisi loukkavaa mielenterveysongelmaisia ja mielisairaita kohtaan.
current mood:  amused
|
|
(comment on this)
|
| Saturday, February 13th, 2010
| |
11:43 am - Ruotsissa kaikki on paremmin
|
Muutama päivä sitten oli A-Talkissa keskustelu ANOREKTIKKOJEN hoidosta, jota onneksi ohjattiin yleisempään suuntaan ja puhuttiin vähän muistakin häiriöistä.
Siinä tuli taas esille sana "Ruotsin malli". Mikä vitun Ruotsin malli?
Yleensä kun olen kuullut Ruotsin mallista, se viittaa Mandometeriin. Torstaisessa ohjelmassa kuitenkin, sen jälkeen kun syömishäiriöisen isä oli päässyt kertomaan mitä Ruotsissa (siis Huddingessa, eli Mandossa) tehdään oikein, toimittaja jatkoi Ruotsin mallista kysyen, olisiko Suomeenkin saatava useampia erikoisyksiköitä. Sitten tietenkin puhuttiin yleisiä erikoisyksiköistä esittämättä mielestäni tärkeää kysymystä:
Eikö Suomeen pitäisi saada eri filosofioihin perustuvaa hoitoa?
Kaikki kunnia Mandolle, mutta löysin yhdessä illassa toisenkin ruotsalaisen yksikön joka lupaa korkeita paranemisprosentteja: 80% on remissiossa viiden vuoden jälkeen. Siellä tosin hoidetaan myös muita ongelmia.
Jos itse tarvitsisin nyt hoitoa ja voisin valita, niin MHE:n filosofia kuulostaa rutosti paremmalta minulle.
Monilla sivustoilla puhutaan aiheesta "evidensbaserad behandling", ja kukapa ei haluaisi hoitoa, jonka teho on tieteellisesti todistettu? Atstorning.se -sivustolla puhutaan syömishäiriön hoidosta. Hämmentävää kyllä, Mandoa, sitä suurta, upeaa Mandoa, joka tulee ja pelastaa kaikki syömishäiriöiset ja saa paranemisprosentteja jollaisia ei ole kuunaan nähtykään (ainakaan heidän itsensä mukaan), ei mainita ollenkaan. En tiedä enkä jaksa selvittää onko tällä sivustolla jokin agenda, mutta minusta on mielenkiintoista, mitä eri syömishäiriöistä kerrotaan.
För anorexia nervosa har familjeterapi visat sig lovande, i synnerhet för barn och ungdomar. Mer forskning krävs för att kunna fastställa effekterna av andra sedvanliga metoder vid anorexia nervosa, som exempelvis individual- och gruppsykoterapi, dagvård och slutenvård.
Hämmentävää. Kyllähän tuo nuorten perhekeskeinen hoito jo tiedettiin, olen jo aiemmin maininnut että Maudley on kiinnostava hoitomuoto, mutta jännittävää on se, että iso syömishäiriöportaali pitää psykoterapioita ja osastohoitoa toistaiseksi huonosti tutkittuna alueena.
För bulimia nervosa kan kognitiv beteendeterapi (KBT), interpersonell terapi (IPT) och det antidepressiva medlet Fluoxetin räknas som evidensbaserade behandlingsmetoder. Även andra antidepressiva medel verkar ha god effekt på hetsätning och självrensning vid bulimia nervosa. Vidare visar preliminära forskningsresultat att den relativt nya behandlingsformen, ”självhjälp med stöd”, exempelvis via Internet, är att jämföra med sedvanlig psykoterapeutisk behandling. Forskningen är dock än så länge begränsad på området och vidare forskning krävs. Dialektisk beteendeterapi (DBT) har visat sig vara en lovande metod i tidigare studier men även här krävs vidare forskning för att kunna fastställa dess effektivitet vid ätstörning.
Kognitiivinen psykoterapia ja Seronil ovat vanhoja juttuja, mutta en ollut koskaan kuullut interpersoonallisesta terapiasta, ja ehkä se jotain kertoo, vaikken väitäkään perehtyneeni kaikkiin terapiamuotoihin. Suomenkielinen, aika paskasti kirjoitettu ja lähteetön wikiartikkeli kyllä väittää että sitä on myös Suomessa, mutta fokus (ainakin artikkelin) on masennuksen hoidossa.
Ruotsalaisilla sivuilla IPT:stä puhutaan paljon, ja sitä pidetään bulimiassa tutkittuna hoitomuotona. Voisiko joku selittää minulle, miksi tätä ei ajeta enemmän, jos sen pituus kerran on 12-16 käyntiä? Verrattuna perinteiseen psykoterapiaan, jopa kognitiiviseen, käyntien määrä ja siten kustannus ovat huomattavasti alhaisemmat.
Netistä sanon sen verran että ilmeisesti Ruotsissa on käynnistetty bulimian nettihoito, joka on ilmeisesti nyt tuolla tutkimusasteella, mutta siihen tunnutaan lataavan paljon odotuksia. Jos homma futaa, kauanko menee että tuollainen varmasti kustannuksiltaan minimaalinen hoito tuodaan Suomeen? Ymmärrän että uuden klinikan pystyynpistäminen vaatii aikaa, rahaa ja byrokratiaa, mutta hitto, eikö tällaista kevyttä etähoitomuotoa kannattaisi tutkia?
Ahmimishäiriöön tarjotaan sitten samaa kuin bulimiaan, sillä erolla että myös painonpudotukseen tähtäävät hoidot voivat tulla kysymykseen.
Kaikkein mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että huolimatta siitä huomiota ja rahasta jota anoreksiaan kaadetaan, bulimiaan ja ahmimishäiriöön löytyy hitonmoinen valikoima keinoja, joista osasta minä ainakaan en ikinä ollut kuullutkaan.
|
|
(comment on this)
|
| Thursday, February 11th, 2010
| |
4:00 pm - Anoreksiasta taas kerran
|
Siltä varalta että YLE tulee järkiinsä ja muokkaa tekstiä fiksummaksi, ajattelin kopioida tänne koko verbaali-ilotulituksen (ja kommentoida sitä, tietenkin.)
APUA ANOREKTIKOILLE!
Puolet anorektikoista jää ilman hoitoa tämän päivä Suomessa. Apua saaneet anorektikot taas kokevat, että hoito on huonoa eikä hoitopaikkoja ole riittävästi. Maasta puuttuvat myös syömishäiriöihin erikoistuneet yksiköt lähes kokonaan. Liiallinen laihuus jää usein huomaamatta, koska lapsia ja nuoria tarkastetaan liian harvoin kouluterveydenhuollossa.
Onko anorektikoiden hoito Suomessa täysin retuperällä?
Paula Risikko on kokoomuslainen peruspalveluministeri. Hänen mielestään kouluterveydenhuolto on avainasemassa, kun lapset ja nuoret tarvitsevat apua. Nuorten on myös saatava hoitoa lähellä kotiaan, normaalissa elinympäristössään.
Marika Savukoski sairasti anoreksiaa nuoruudessaan. Nyt hän työskentelee rehtorina Lohjalla ja on tehnyt väitöskirjan anorektikkojen kokemuksista. Anoreksian sairastaneet kokevat, etteivät he saa kunnon hoitoa Suomesta. Savukosken kokemus Pohjois-Suomesta on se, että terveydenhoitajalle riittää lupaus syödä enemmän.
Veli-Matti Tainio on psykiatri ja vastaa Helsingin nuorten syömishäiriöyksiköstä. Se on Suomen ainut julkinen syömishäiriöihin erikoistunut nuorten hoitopaikka. Tainio myöntää, että hoitoon pääsy voi olla joskus vaikeaa Suomessa ja hoidossa on alueellisia eroja. Helsingissä ja Uudellamaalla kuitenkin lähes jokainen vaikeaa anoreksiaa sairastava on hoidossa.
Pia Charpentier on psykologi ja psykoterapeutti. Hän työskentelee yksityisessä syömishäiriökeskuksessa, jossa on anorektikoille oma vuodeosastonsa. Hänen mielestään Suomeen tarvitaan lisää syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneita yksiköitä. Hänen tietoonsa tulee päivittäin esimerkkejä siitä, kuinka huonosti julkinen terveydenhuolto hoitaa anorektikkoja.
Juuri eilen kirjoitin siitä, miksi minusta sunnuntainen syömishäiriödokumentti oli haitallinen. Tiedän että kuulostaa nuivalta vinettää siitä, että joku kehtaa tehdä dokumentin joka ei miellytä juuri minua koska esimerkkinä käytetään kaikkein tunnetuinta ja silti varsin harvinaista syömishäiriötä, mutta minusta tämä A-Talkin esittely kyllä osoittaa, että se, että anoreksiasta puhutaan, poikii sitä että anoreksiasta puhutaan lisää, mutta muita ei edelleenkään huomioida.
Ehkä ei vituttaisi ihan niin paljon, jos tämä ei olisi hallitseva tilanne yhteiskunnassa yleensä ja mikä valitettavinta, hoidossa erityisesti.
Ja ehkä ei vituttaisi, jos armas toimittaja olisi käyttänyt anoreksiaa esimerkkinä syömishäiriöstä, mutta se, että anoreksian ja syömishäiriön väliin lyödään yhtäläisyysmerkit nyppii pahemman kerran.
current mood:  bitchy
|
|
(comment on this)
|
| Wednesday, February 10th, 2010
| |
7:09 pm - Restriktiivinen anoreksia taas kerran
|
Sunnuntaina tuli sitten suomalainen dokkari Pakomatka anoreksiasta.
Oli varmasti vaikea löytää päähenkilöä tällaiseen dokumenttiin. Pyyntöjä kierrätettiin pitkään eri syömishäiriöfoorumeilla, mikä kertoo siitä että sopivaa henkilöä ei meinannut löytyä. Lopulta sitten dokkari oli valmis. Päähenkilö sairasti restriktiivistä anoreksiaa, tietenkin. Ei syönyt juuri mitään ja urheili kuin hullu.
Eli taas anoreksiaa. Taas pönkitetään kuvaa siitä että anoreksia on yleisin, vaarallisin, hyväksyttävin syömishäiriö. Ja kuitenkin loppujen lopuksi anoreksiaakin sairastavista varsin pieni osa sairastaa sitä paljon puhuttua "itsekurillista" anoreksiaa jossa ahmimista ja oksentamista ei ikinä tapahdu. Myös dokkarin päähenkilö - ei varmaankaan tarkoituksella - pönkitti tätä ajatusta puhumalla siitä kun on niin jumalaton itsekuri, ettei voi sallia itselleen syömistä. Itsekuri on tässä yhteydessä onneton sana, koska itsekuria yleensä pidetään positiivisena. Anorektikko siis kuvataan "vähän liian hyvänä". Se vaan meni vähän yli tossa itsekurissa.
Kontrastina ahmimista sisältävät syömishäiriöt näyttävät itsekurin puutteelta. Ja itsekurin puute on kulttuurissamme huono asia. Anoreksiakeskeinen tapa puhua itse asiassa pönkittää muiden syömishäiriöiden (myös ahmimista sisältävän anoreksian) huonoutta.
Anorektikko esitetään kulttuurissamme ihailtava ihmisenä. Stereotyyppinen anorektikko on erinomainen koulussa tai opinnoissa. Hän on tunnollinen ylisuorittaja ja kantaa vastuunsa. Hän laittaa mitä ihanimpia ruokia, joita hänellä on sitten itsekuri olla maistamatta. Hän on kiltti. Hän on erityisen herkkä.
Loppujen lopuksi tällainen julkisuus vahingoittaa kaikkia meistä. Se sysää muut syömishäiriöt marginaaliin ja saa sairastavat kokemaan huonommuutta verrattuna tuohon "oikeaan" anorektikkoon.
Ymmärrän kyllä että muut kuin anoreksiaa sairastavat syömishäiriöiset karttavat julkisuutta vielä anoreksiaa enemmän. Bulimia on "häpeällistä", koska se on likaista, koska siihen kuuluu oksennus. Mutta minua mietityttää myös, kuinka paljon muiden syömishäiriöiden stigma kumpuaa siitä, että niillä oletetaan olevan stigmaa. Pidetään itsestäänselvänä, että on vaikeampi puhua bulimiasta kuin anoreksiasta. Tämänkin dokkarin päähenkilö heitti törkeitä määriä ruokaa roskiin, mutta kukaan ei kysy, miksi se ei ole yhtä noloa kuin se, että kierrättää ruoan vatsan kautta ja dumppaa sen vessanpyttyyn.
Tämä ei ole ongelmallista vaan siksi, että minua vituttaisi kun oma häiriö ei saa julkisuutta. Tämä on ongelma siks, että anoreksiaa tutkitaan paljon enemmän kuin muita häiriöitä. Vaikka kuinka ajattelisi että suuri osa tutkimuksista on toisen asteen tai amk-tason lopputöitä eikä siis akateemista tutkimusta, fakta on että anoreksiasta kerätään monin verroin tietoa muihin verrattuna.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että tutkimusvastaukset ovat vääristyneitä. Vaikka otos valittaisiin jotenkin fiksusti eikä tutkittaisi vain niitä, joita kiinnostaa vastata, odotukset siitä millainen syömishäiriöisen on oltava värittävät tapaa, jolla ihmiset vastaavat. Tiedän itse miettineeni kovasti mitä minun pitäisi ilmentää kun osallistuin yhteen tutkimukseen jossa kartoitettiin kehonkuvaa ennen ja jälkeen aterian. Olin vielä aika sairas. Tutkimuksessa piti osoittaa kuvista, minkä paksuiseksi koki itsensä. Sitten syötiin pinaattikeittoa (tutkijakin söi, pisteet siitä hänelle.)
Minulle jäi nälkä. Annos oli varsin pieni ja pinaattikeitto ei ole hirveän kaloripitoista. Kun vastasin ruokailun aikaisiin ja jälkeisiin kysymyksiin, valehtelin lihavaa oloani pahemmaksi. Vastasin niin kuin olisin vastannut jos minulle olisi tarjottu Big Mac -ateria. Ajattelin, että autan tutkijaa kun kerron miltä minulta yleensä tuntuu.
Autoinko? Olisiko pitänyt mieluummin antaa palautetta koejärjestelystä? Minusta koejärjestely ei ollut paras mahdollinen, joten vastasin kuin sellaiseen kokeeseen johon olin varautunut. Olin ajatellut että keittoa on paljon, että tulee inhottava, lihava ähkyolo.
Koin kuitenkin että minun piti reagoida niin kuin syömishäiriöisen. Niin kuin olisin reagoinut jossain toisessa tilanteessa, kun edessäni olisi ollut se hampurilaisateria tavallisella, sokerisella virvoitusjuomalla.
Tähänkin tutkimukseen oli todella vaikea löytää osallistujia, kuulemma. Minä matkustin toisesta kaupungista. Varmaan olisi ollut vielä hankalampaa, jos olisi tarjottu isoja annoksia ruokaa. Mutta minä reagoin koejärjestelyssä juuri siihen, että oli odotus siitä että linnunannoksen jälkeen kehonkuvani olisi tullut olla erilainen, tai ainakin luulin että niin odotettiin. Eihän tätä tutkittaisi ellei muutosta tapahtuisi, ja kyllähän kaikki tietävät että syöminen ahdistaa. Syöminen ahdistaa. Ja sitä minä ilmensin.
Tämä oli yliopistotason tutkimus. Toivon, etten tehnyt kauheasti haittaa, mutta epäilen, että olisin ainoa jonka vastaus perustui paitsi esitettyyn kysymykseen, myös oletettuun oikeaan vastaukseen.
|
|
(comment on this)
|
| Monday, January 25th, 2010
| |
3:45 pm - No jos sitä on TUTKITTU sen täytyy olla totta. ihan sama kuka tutki ja missä.
|
Ilta-Sanomat listasi kymmenen tapaa pudottaa painoa. No, oli siellä joukossa ihan järkeviäkin, mutta suurin osa väitteistä oli aika huonosti perusteltuja.
1. Pidä kirjaa syömisistäsi. [..] Tuoreen tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka pitävät ruokapäiväkirjaa, laihtuvat kaksi kertaa enemmän kuin ne, jotka eivät kirjaa syömisiään ylös. Kun ruokapäiväkirjan pidon yhdistää kohtuulliseen ruokavalioon ja liikuntasuunnitelmaan, on mahdollista laihtua keskimäärin 6,5 kiloa puolessa vuodessa!
Okei. Mikä tutkimus? Mikä osuus ruokapäiväkirjalla on? Onko tässä vain ynnätty päiväkirjan, ruokavalion ja liikuntasuunnitelman vaikutukset, ja voiko niissä olla päällekkäisyyttä? Miten kauan ruokapäiväkirjaa tulee pitää?
2. Nouse ylös sohvalta. Liiku samalla, kun katselet tv:tä. Hypi, tanssi, liiku portaissa tai juokse paikallasi. Tee mitä tahansa, mikä kohottaa sykettäsi niin kauan, että alat hengästyä. Jos teet näin illalla parin tunnin aikana jokaisella mainostauolla, voit polttaa 270 kilokaloria päivässä, mikä vastaa jopa 14 kiloa vuodessa.
Mikäs siinä. Tosin kun ihminen kevenee, kalorinkulutus pienenee. Onko neljätoista kiloa laskettu samalla matikalla kuin "kaksi sokeripalaa päivässä on kymmenen kiloa vuodessa" vai onko siinä otettu huomioon kalorinkulutuksen muutos kun A) elopaino pienenee ja B) lihasmassa lisääntyy.
Kolmosessa ei ole niin paljon nillitettävää.
4. Tilaa terveellistä sähköpostia. Erään tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka vastaanottivat viikoittain ruokavaliota ja kuntoilua koskevia sähköposteja 16 viikon ajan, lisäsivät liikunnallisuuttaan ja terveellistä syömistään. Samalla he myös vähensivät rasvaisten ruokien syömistä.
Minkä tutkimuksen? Millaista sähköpostia?
Vitonen onkin ihan fiksu. Ja kutonen.
7. Käytä portaita. Jos kiipeät portaita päivittäin kolmen minuutin ajan ja noin viiden kerroksen verran, voit laihtua kilon vuodessa. Erään tutkimuksen mukaan portaiden kiipeäminen saattaa myös pidentää elinikää.
Ai että oikein kilon vuodessa! Sillä kilolla on varmaan ihan hirveästi merkitystä. Paskat Iltis mistään lihasmassasta ja kestävyydestä välittää, tärkeintä on että painosta putoaa kilo!
Ja minkä vitun tutkimuksen?
Aloita nousemalla portaita aluksi muutaman kerran päivässä. Jos olet jo vannoutunut kiipeilijä, yritä vielä lisätä portaiden käyttöä muutamalla kerralla päivässä.
Kohtuus, mikä se on? Aina pitää voida olla vielä parempi.
8. Käytä askelmittaria. Tutkimuksen mukaan askelmittarin käyttäjät ottavat melkein 2 500 askelta enemmän päivässä kuin ne, jotka eivät käytä askelmittaria. Vuodessa tämä näkyy viiden kilon painon pudotuksena.
Ja tutkimuksessahan oli otettu huomioon se, että askelmittarin hankkijat tai sitä mukanaan pitävät saattavat muutenkin olla motivoituneempia. Vai oliko? Paha sanoa, kun tutkimusta ei nimetä.
Hittoon nää kaikki "tutkimukset". Kertokaa edes että kuka teki tutkimuksen tai missä tai milloin, niin on mahdollista löytää lähde.
|
|
(comment on this)
|
| Thursday, January 14th, 2010
| |
7:37 pm - Karjamarkkinoista, taasen
|
Tein eilen asian, jota häpeän syvästi.
Ostin Iltalehden.
Voisin ehkä perustella tätä itselleni sanomalla, että haluan tukea sananvapautta ja Kaarina Hazardin oikeutta kirjoittaa mitä haluaa, mutta se on pelkkää paskaa. Iltalehti on kunnostautunut sellaisten kolumnistien kuin Mattiesko Hytönen ja Aarno Laitinen kotina. En usko että he osaavat eritellä että minun euroni tukee Kaarina Hazardia mutta ei Hytöstä ja Laitista. Sen lisäksi se on muutenkin pelkkää paskaa.
Halusin nimittäin lukea jutun missien rasvaprosenteista.
Se oli aika ristiriitainen. Toisaalta tietysti koko homma on perkeleenmoista naisruumiin arvostelua ja muottiintunkemista, mutta senhän me jo näistä karjamarkkinoista tiesimme.
Rasvaprosenttihan on taas yksi näistä ääliömäisistä tavoista mitata ihmisten kuntoa. Jutussa ei mainittu miten rasvaprosentti mitattiin. Se olisi relevanttia, koska eri menetelmät eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Mutta Iltalehteä kukaan tuskin on ikinä syyttänyt liiasta tieteellisyydestä.
Olen iloinen, että ääneen päästettiin muutama lääkäri, jotka kaikki kuin yhdestä suusta totesivat, että hienoa, että naiset ovat normaalipainoisia joskin hoikkia (BMI, sikäli kuin se mitään kertoo, 18,7-20,2) ja heillä ei ollut kohtuuttoman alhaisia rasvaprosentteja (20-29,8). Erityisen iloinen olen siitä, että artikkelissa mainittiin (kahdesti! kahden eri lääkärin sanomana!) että alipainoisuus on ylipainoa vaarallisempaa.
Nämä positiiviset asiat olivat kuitenkin laatikoissa. Varsinaisessa artikkelissa painotettiin kuitenkin sitä, että on se niin hienoa kun löydettiin tytsy joka yltää ihanteelliseen rasvaprosenttiin. "'Viivin kehossa on rasvaa vain 20 prosenttia. Se on porukan paras tulos, [personal trainer Heli] Kykyri kehuu."
Se on siis taas paras, jolla on alhaisin rasvaprosentti. Normaalin alaraja on taas se ideaali, vaikka suurella osalla naisia ruumis ei tuolla rasvaprosentilla toimisi oikein, siksihän se on nimetty normaalin ALARAJAKSI. Mutta ei. Ideaalisella naisella ruumis toimii parhaiten kun rasvaa on 20 prossaa. Piste.
Onneksi olen elämässäni tilanteessa, jossa en koe tarvetta yltää Iltalehden ideaaliin.
current mood: aggravated
|
|
(1 comment | comment on this)
|
| Thursday, December 24th, 2009
| |
11:54 am - Sori, et saa mättää zombeja koneella jos et ole kykenevä siihen reaalimaailmassa
|
Enpä ole taas hetkeen kirjoittanut. Katsotaan, saisiko tästä vielä säännöllisen blogin aikaiseksi.
Microsoft on jättänyt patenttihakemuksen.
The full patent application states that, “physical data that reflect a degree of health of the real person can be linked to rewards of capabilities of a gaming avatar, an amount of time budgeted to play, or a visible indication. Thereby, people are encouraged to exercise.” This indicates that Microsoft will essentially offer gamers and all users of the Xbox 360 system the ability to have an Avatar that reflects their physical health, which would be accomplished via “third party health data collection repository, a healthcare smart card, a real-time physiological sensor (e.g., blood pressure, heart rate, blood glucose, peak flow, pedometer, etc.) to make such disclosure more convenient and verifiable.” The data collected would then be reflected in the appearance of your Avatar.
For instance, the patent application states that for health reasons your play time could be limited each day, and remaining in good health would be rewarded with unlockable hours and games.
En pelaa, joten en osaa kommentoida teknisiä juttuja, mutta miten KUKAAN voi pitää hyvänä ideana sitä että pelilaite keräisi henkilökohtaisia terveystietoja joiden perusteella lukittaisiin tai avattaisiin peliaikaa ja pelejä? Tietoturva, mikä se on?
Tämä on osoitus siitä, että ihmisillä on hämärtynyt julkisen ja yksityisen välinen ero. Koska liikkumattomuus nähdään kansanterveydellisenä ongelmana, kuvitellaan, että on ihan ok että ylikansallinen yhtiö "huolehtii" asiakkaidensa terveydestä pahemmalla Isoveli valvoo -meiningillä kuin tv-sarja Big Brother. BB sentään näyttää vain ihmissuhteita, dokaamista, seksiä ja riitoja, kun taas Microsoft ajatteli kerätä paitsi terveystietoja (ainoat ihmiset joilla on oikeus tietää verenpaineeni ovat minä ja minua hoitavat ihmiset, ja jälkimmäisetkin vain vain silloin kun se on jollain tavalla relevanttia hoidolleni), myös esim. uskonnollisia ja poliittisia vakaumuksia:
Furthermore, Microsoft could compile psychological traits and have them reflected in the Avatars. Examples given in the patent application include intelligence, religious beliefs, political affiliations, and hobbies. The patent application divulges that “providing such candid physical characteristics can be rewarded by gaining access to social virtual environments wherein such disclosure is required.”
Eikö virtuaalimaailman idea ole, että saa olla sellainen kuin haluaa olla? Saa valita sukupuolensa ja fyysiset attribuuttinsa. Mitä ideaa on siinä, että ihminen, joka on fyysisesti huonossa kunnossa ei saa olla pärjäävä ja osaava verkossa, vaan hänelle asetetaan rajoituksia ilmeisesti jopa sisältöön, josta hän on itse maksanut?
Entä sitten ihmiset, joilla on joku vamma tai sairaus joka vaikeuttaa liikkumista tai heikentää kuntoa? Sori, aiomme kohdella sinua virtuaalimaailmassa yhtä tylysti kuin reaalimaailmassa, oma moka kun sinulla ei ole toista jalkaa tai syöt kortisonia joka lihottaa?
Ilmeisesti mikä tahansa on sallittua kansanterveyden nimissä.
|
|
(1 comment | comment on this)
|
| Friday, September 18th, 2009
| |
1:29 pm - Kaadetaan taas syyllisyyttä lihavien niskaan
|
Rupeaa taas vähän itkettämään nämä uutisvälineet. Hesari uutisoi innoissaan että perimä ei määrää vyötärönympärystä.
Artikkelissa tosin lukee että suomalainen tutkija on sitä mieltä että "Väestötasolla 60–70 prosenttia painoindeksin vaihtelusta selittyy geneettisillä eroilla," mutta korkea fyysinen aktiivisuus pystyy muokkaamaan lihomiselle altistavien geenien toimintaa.
Havainto tukee aiempia tutkimustuloksia. "Liikunta on tärkeä osa painonhallintaa niillä, joilla on lihavuuteen altistava geeniperimä. Jos altistavaa perimää ei ole, painon pitäminen kurissa onnistuu vähäisemmälläkin liikunnalla."
Artikkelissa siis sanotaan selvällä suomen kielellä että 60-70% ihmisten eripainoisuudesta selittyy geeneillä, mutta niitä vastaan voi tapella. Ihmisen, jolla on lihavuudelle altistavia geenejä, täytyy siis kantaakseen vastuunsa paisuvista terveydenhuollon budjeteista, naapurinsa vakuutusmaksuista, lamasta, nälänhädästä, ja kaikesta mikä maailmassa on pielessä itsestään liikkua huomattavasti enemmän ollakseen Hesarin tunnustamia kunnollisia ihmisiä.
Selvällä suomen kielellä jätetään mainitsematta, että juuei geenit määrää vyötärönympärystä, mutta aika lailla ne siihen vaikuttaa.
Kaikkein parasta ovat kuitenkin ne uutiset, mitkä on tähän koplattu. Ilta-Sanomissa 2.8.2009:
Tutkimus: Ylipaino tarttuu
Ylipainoinen kaveripiiri lihottaa, yhdysvaltalainen tutkimus toteaa. Lähes 5000 nuoren tutkimuksessa huomattiin, että ylipaino tarttuu normaalipainoiseenkin, jos hänen lähipiirinsä on lihava.
[...]
Tutkimuksen tekijät eivät voikaan täysin sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tutkimustulos saatiin siksi, että ylipainoiset hakeutuvat toistensa seuraan.
Toisaalta on tutkittu, että ylipainoisten vanhempien lapsilla on keskimääräistä suurempi riski tulla ylipainoisiksi. Tämä johtuu paljolti siitä, että huonot ruokailutavat ja vähäinen liikunta opitaan kotoa.
Paitsi että se 60-70% johtui geeneistä, vai mitä? No ehkä loput, josta on vähennetty kaikki muut mahdolliset tekijät, on "paljolti". Silloin tosin geenit ovat todella, todella paljolti, mutta voihan asian niinkin määritellä.
Ilta-Sanomilla oli toinenkin vastaava uutinen, melko tasan kahta vuotta aiemmin julkaistu:
Ylipainoisuus "tarttuvaa"
Jos ystäväsi on ylipainoinen, sinulla on suuri riski lihoa itsekin, väittää tuore amerikkalaistutkimus.
Paitsi tässä tutkimuksessa oli todettu että lihavuus tarttuu ilmeisesti myös puhelimen, netin ja sähköpostin avulla. Ah, Ilta-Sanomat. Tai, piti sanomani, ah, kansainvälinen media. Junkfoodsciencelle oli tähänkin tutkimukseen jotain sanottavaa.
Instead, they reported that obesity was associated less with genetic, familial ties; less with geographical proximity, as in immediate neighbors or even friends hanging out together socially; less with even being married and living, eating and sleeping together; than in simply being friends with a fat person.
Aivan niin. Vanhemmat opettavat lapsilleen omat epäterveet elintapansa, jakavat geeninsä (edelleen se 60-70% vaikutus), mutta YSTÄVISTÄ se kaikkein suurin vaikutus tulee.
Mutta hoi, älä vielä dumppaa ylipainoisia ystäviäsi, vaikka tässä lihavien syyllistämistä ja syrjintää mainostetaankin. Vastaavia verkosto-analyysejä on nimittäin muitakin. Jostain syystä ne eivät ottaneet tulta alleen yhtä paljon. Kuten JFS sanoo tuosta edellisestä tutkimuksesta:
Professors Christakis and Fowler couldn’t give a biologically plausible explanation for their finding that long-distance friendships were more associated with obesity than immediate friends and neighbors, marriage partners, or living with a fat person. However, attempts to point out the flawed methodology used in that study, or to illustrate the fallacies of logic behind it, were called absurd and couldn’t break through the quick popular acceptance of this theory.
Tässä tilanteessa kannattaakin tehdä verkostoanalyysiä vähän muista jutuista:
They (tutkijat Fletcher ja Cohen-Cole) selected conditions that no one would seriously believe were spread by social networking and online friendships: height, headaches and acne. They then applied the same standard statistical methods used in Christakis and Fowler’s social networking research to “find” that acne, height and headaches have the same “social network effect.”
Ja tulokset?
They found increased relative risks of 58% for height, 62% for pimples, and 47% for headaches associated with the social network effect. These are similar, they said, to the 57% increased relative risk for obesity when a friend is obese and the 36% increased relative risk in quitting smoking when a friend quits that had been reported by Christakis and Fowler in their published social networking studies.
Olen aina halunnut olla vähän lyhempi. Pitänee etsiä uusia, lyhyempiä kavereita.
Mutta niin. On luonnollisesti aika ilmiselvää, miksi Ilta-Sanomat tai Hesari eivät mainosta näitä tutkimuksia, vaan niitä, joissa ylipainoiset korruptoivat viattomia pieniä laiheliineja ja tekevät heistä yhtä ällöttäviä kuin itsestään. Ilta-Sanomat ei viitsi edes hirveästi peitellä tätä asennetta. Sen kertoo kolmas linkitetty uutinen:
Lihavuus löytyy korvien välistä
Otsikko on selvästi sorvattu saamaan lihavat kuulostamaan ihmisiltä, joilla on vikaa päässä. Ihan selvä juttu. Lihavuus on vika, tai ainakin ongelma, ja jos se on ihmisellä korvien välissä niin sehän tarkoittaa ongelmaa aivoissa. Ja kun puhumme ongemista aivoissa, niin sehän yleensä assosioituu mielen ongelmiin, ei niinkään aivojen toimintaan tai rakenteeseen. Ymmärrän kyllä että nämä ovat monesti sama asia, mutta monet ihmiset tuppaavat pitämään mielen ongelmia eri asiana kuin fyysisiä ongelmia.
Entä mitä artikkeli sanoo? No näin:
Ihmisen perimästä on löydetty joukko uusia pieniä perimän poikkeamia, jotka vaikuttavat lihavuuteen. Yllättävää löydöissä on, että useimmat poikkeamista ovat sellaisten geenien lähellä tai geeneissä, jotka vaikuttavat aivoissa, eivätkä suoraan osallistu rasva-aineenvaihduntaan.
Taas kerran on päästy mollaamaan lihavuutta, tekemään siitä hullumpaa, pahempaa, tarttuvampaa kuin normaaliudesta. Ja ketään ei kiinnosta korjata asiaa kun tulee uusia tutkimuksia. Yhdessä mainitaan tutkimuksen kiistanalaisuudesta, mutta ei siitä, että koko tutkimusmetodia arvellaan typeräksi. Jos puhutaan vain kiistanalaisesta tutkimuksesta, tulee helposti kuva että kiistanalaisia ovat uudet, järisyttävät tulokset, jotka horjuttavat aiempia käsityksiä. Vähän niin kuin suhteellisuusteoria.
Eikä niinkään teoria siitä, että hymykuopat tarttuvat.
|
|
(1 comment | comment on this)
|
| Thursday, August 27th, 2009
| |
2:23 pm - Korrelaatio =/= kausaatio
|
Ystävämme Hesari kunnostautuu jälleen:
Ylipaino kutistaa aivoja
Tulokset osoittivat, että mitä korkeammalle painoindeksi nousi, sitä enemmän aivot kutistuivat. Lihavilla vanhuksilla oli kahdeksan prosenttia, ja ylipainoisilla neljä prosenttia vähemmän aivomassaa kuin normaalipainoisilla. Aivomassan menetys oli suurinta alueilla, jotka koskevat suunnittelua, muistamista ja keskittymiskykyä.
Niinpä niin. "Ylipaino kutistaa aivoja", eli ylipaino aiheuttaa aivojen kutistumisen. Niinhän se tutkimus sanoi, vai sanoiko? Ilmeisesti toimittaja ei viitsinyt seurata puroa lähteelle asti, koskapa siellä lukee näin:
The correlation between BMI and brain volumes is unlikely to be direct in the sense of one causing the other, therefore, it is of interest to identify factors or mechanisms that might tend to cause brain volume reduction and obesity in the same subjects.
Toisekseen, tutkijat käyttivät aivokuvia vuosilta 1999 ja 2003. 1999 mukana oli yli 900 henkilöä, joista messissa vuonna 2003 oli runsaat viisisataa. Sitten eroteltiin ne henkilöt, joiden kognitiivinen toiminta oli yhä normaalia. Näitä henkilöitä oli 94, ja heistä 29 oli normaalipainoisia, 51 ylipainoisia ja 14 lihavia.
Näin valikoineesta otoksesta kannattaa varmaan vetää johtopäätöksiä.
current mood: frustrated
|
|
(1 comment | comment on this)
|
| Tuesday, August 25th, 2009
| |
3:11 pm - Anoreksia = ruoka on kakkaa
|
|
| Saturday, June 27th, 2009
| |
12:09 am - Hesarin keskustelijat tietävät: Syömishäiriöinen = imbesilli
|
Keskustelu edellisestä aiheesta jatkui Hesarin verkkosivuilla, ja ei voi kuin sanoa että vittu kun vituttaa. Mitä järkeä postata lähteitä kun kukaan ei lue niitä?
Kukaan ei taaskaan, tietenkään, kommentoinut sitä pikku-pilottia jossa analysoitiin 170000 ihmisen terveystiedot ja todettiin että ylipaino ei ole vaarallista vaan painostaan ahdistuminen on. Mikä yllätys. Ottaisin mieluusti vastaan linkkejä joissa tutkimus kumottaisiin, jos sellaisia on - en usko että tuokaan tutkimus on erehtymätön. Mutta on ihan sama montako kertaa sen nostaa esiin, kukaan ei kommentoi sitä.
No eipä tietenkään, sillä sen huomioiminen pakottaa tunnustamaan, että on haukkunut lihavia ilman syytä, ja itse asiassa osaltaan ylläpitänyt ja pahentanut heidän terveysongelmiaan.
Kun esiin tuodaan fakta että suomalaislapset ovat Euroopan hoikimpia, Leenukka kommentoi:
Laita faktasi linkkinä tänne. Omani bongasin HS:tä sekä IS:tä viime kesänä. Ovatko suomalaislapset laihtuneet radikaalisti vuoden aikana? Ilmeisesit jätit myös lukematta kohdan, jossa suomalaislapset todetaan POHJOISMAIDEN lihavimmiksi.
Voi että, sekä HS:stä että Iltiksestä! Nyt on kovat piipussa! Kuka kehtaa kyseenalaistaa Hesarin auktoriteetin?
(Kuten tätä blogia seuranneet tietänevät, Iltalehden ja Uuden Suomen lisäksi Lääkärilehti uutisoi suomalaislasten vähäisestä ylipainosta, ja varoitti siitä että terveyshysteria vahingoittaa erityisesti tyttöjen suhdetta kehoonsa.)
Tiedän myös sen, että maalaisjärjellä ja normaalilla ruokavaliolla eletty elämä ei ole kilojen kanssa taistelua. Terveesti syövä ihminen ei liho eikä siten pode tarvetta laihduttaa. Epäterveesti syövä taas lihoo, valittelee lihomista, ei silti tee mitään vaan jatkaa epätervettä syömistä lihoen yhä enemmän.
Pois jäi vain se osuus, jossa jojo-laihdutetaan edestakaisin, jonka seurauksena lihotaan entisestään.
Laihduttaminen lihottaa, ja ainoastaan 5% laihtuneista pystyy oikeasti pitämään kilot poissa. Yleensä ne tulevat takaisin - korkojen kanssa. Mutta tätä ei ymmärrä maalaisjärkinen ihminen, joka ei ole kokenut vuosien tai vuosikymmenten taistelua omaa ruumistaan vastaan.
Mutta hei, älkää surko! Leenukalla on vastaus teille kaikille, jotka painitte syömishäiriöiden kanssa!
Useimmat aikuiset ihmiset osaavat olla kävelemättä tieten tahtoen autojen alle, olla työntämättä sormiaan leivänpaahtimeen, laskematta naamaansa kuumalle hellanlevylle, juomatta vessanpesunestettä tai heittämästä lähimmäisiään parvekkeelta. Useimmat osaavat maksaa ostoksensa, kävellä, laittaa deodoranttia - hoitaa normaalin arkensa. Siksi en ymmärräkään, mikä tekee normaalista syömisestä niin kovin vaikeaa?
Eli jos olet syömishäiriöinen, olet urpo joka ei osaa edes levittää deodoranttia! Huolestuttavaa tässä ehkä on, että ilmeisesti 5-20% yliopisto-opiskelijoista ei osaa levittää deodoranttia...
(Sivumennen sanoen, epäilen että syömishäiriöisiä on enemmän kuin ihmisiä jotka yrittävät silittää vaatteet jotka ovat heidän päällään, mutta siitä huolimatta silitysraudoissa on varoituksia.)
Kirjoitin pitkän vastauksen keskustelupalstalle, mutta en usko että se menee läpi kun on 12 tuntia edellisen kirjoituksen jälkeen. Olin vain eilisillan ja tämän aamun liian kiireinen.
current mood:  vittuuntunut
|
|
(comment on this)
|
| Wednesday, June 24th, 2009
| |
9:44 pm - Syömishäiriön lieveongelma vai lieveongelmana syömishäiriöt?
|
Tämä blogi jäi taas pitkäksi aikaa oman onnensa nojaan, mutta aloitetaan taas alusta ja ruvetaan uudelleen kalastelemaan niitä muutamaa lukijaa joita oli ennen kuin elämä ajoi ohi.
Tänään Helsingin Sanomissa oli mielipidekirjoitus jossa väitettiin että läskisota on tuhoavaa:
Ravitsemusterapeuttien, liikunnanohjaajien ja toimittajien yhteisestä laihdutusliikkeestä on tullut raittiusliikkeen kaltainen kansallisten tapojen parantaja. Jaksetaan jauhaa lihottavasta rasvasta, turvottavista hiilihydraateista ja puhtaista, terveellisistä kasviksista.
Asiaa korostetaan äärimmäisyyksiin asti, ja etenkin näin kesän tullen grilliruoka saa osakseen paheksuvia kommentteja. Ruoka kuin ruoka, aina siinä on jotain vialla. Liikaa rasvaa, sokeria, "tyhjiä" kaloreita tai lisäaineita. Jos mitään ylimääräistä ei ole, ainakin ruoka on kallista.
Syöminen on ulkoistettu tapahtumaksi, jossa voi käyttäytyä joko oikein tai täysin väärin. Syömisestä on tullut mustavalkoista: ei katsota kokonaisuutta, vaan tutkitaan suurennuslasilla ravintosisältöjä, oikeita suhteita, vitamiineja ja antioksidantteja.
Jokainenhan tahtoo olla terve, siispä sotaan kansallissairauksiamme aiheuttavaa läskiä vastaan. Ohjeet oikein koostetusta ruokavaliosta vain vaihtuvat niin nopeasti, ettei siinä tahdissa tavallinen kuluttaja pysy perässä.
Tavallisissa olosuhteissa ihminen ymmärtää, ettei kaikkea kannata ottaa niin tosissaan. Hän syö huolettomasti mielihalujensa mukaan ja siirtää terveysasioiden miettimisen myöhemmäksi.
On kuitenkin pieni vähemmistö, jolle läskisota on jokapäiväistä todellisuutta: me syömishäiriötä sairastavat. Me, jotka otamme jokaisen annetun ohjeen todesta. Me, jotka teemme kaikkemme, että osaisimme elää oikein. Että valitsisimme juuri niin kuin on meille parasta – ja näin paradoksaalisesti tuhoamme (mielen)terveytemme tavoitellessamme terveyttä.
Syömishäiriöstä ei voi syyttää yksin mediaa, mutta läskisodasta on tullut jo vakavan luokan kansallinen ongelma, kun se hyvää tarkoittaen "valistaa" yhä nuorempia käsitykseen, jonka mukaan mitä vähemmän sitä parempi. Vähemmän ruokaa, enemmän liikuntaa – siinä eväät onnelliseen elämään tai vaihtoehtoisesti syömishäiriöhelvettiin.
Vakava alipaino on kuitenkin huomattavasti pientä ylipainoa suurempi terveysriski, mutta tätä ei yksikään asiantuntija huomaa korostaa. Läskikapinan sijaan palstatilaa tulisi käyttää sen pohtimiseen, mitä voimme tehdä, jotta itsetuntomme ja -tuntemuksemme eheytyisi.
Oman arvonsa tunteva ihminen ei halua pahoinpidellä itseään ruualla. Tämä johtaa ylipainon nujertamiseen helpommin kuin jatkuva syyllistäminen.
Kansallisen terveytemme kannalta meidän kannattaisi lopettaa läskikapina niin kahvipöytäkeskusteluistamme kuin mediastakin – keskittykäämme sen sijaan toistemme kehumiseen.
Nauttikaamme ruuasta, ja ennen kaikkea: lakatkaamme tekemästä siitä elämää suurempaa asiaa.
Kirjoittaja on Outi Lyytikäinen.
Varsinaiset syömishäiriöt eivät kuitenkaan ole ainoa eivätkä edes suurin ongelma joka läskivalistuksesta seuraa. Se on suurin tietyille ryhmille, kuten nuorille tytöille, ja opiskelijanaisista pahimpien tilastojen mukaan usealla kymmenellä prosentilla on syömishäiriö. Kuitenkin, kuten Lyytikäinen kirjoittaa, syömishäiriöiset ovat pieni vähemmistö.
Kirjoituksen ongelma on se, että sen voi sivuuttaa toteamalla ettei maailmaa sinänsä voi suunnitella sellaiseksi, että kaikessa otetaan huomioon hankalat pikku vähemmistöt kuten syömishäiriöiset. Ei voikaan, mutta läskivalistus levittääkin sitkeitä vääriä mielikuvia siitä, mikä on vaarallista ja mikä ei, ja ne koskettavat meitä kaikkia.
Ongelma on, että valistus on saanut meidät kuvittelemaan että tarkoitus pyhittää keinot. Tarkastellaan muutamia ystävämme Junkfoodsciences esittelemiä keinoja:
Kansainvälisessä mediassa kuohutaan tutkimuksesta jonka mukaan roskaruoka laskee lasten ÄO:sta. Tutkimusta ei ole olemassakaan.
Suomikin on kunnostautunut vastaavassa: Tutkimus, jonka mukaan maitohappobakteerivalmisteet raskauden aikana vähentävät myöhempää lihavuutta, vuotaa lähemmässä tarkastelussa kuin seula.
Suurin ongelma on, että vuosikymmenten aivopesu on saanut ihmiset kuvittelemaan, että on paitsi hyväksyttävää, myös vitun hyvä idea, tehdä tällaisia mainoksia:
Täältä löytyy toinen.
Ja niin, sitten päädytään siihen mihin Lyytikäinen viittasi, eli että yhä nuoremmat sairastuvat syömishäiriöihin (termi on EOED eli early onset eating disorders). Syömishäiriöt uhkaavat Australiassa yhä useammin jo viisivuotiaiden henkeä. Näin sanoo Junkfood Science:
Of those children who had to be hospitalized, nearly two-thirds (61%) had life-threatening complications of malnutrition, yet only 37% had met the DSM-IV official diagnostic criteria of anorexia nervosa. The most significant failure of the commonly used definition of anorexia nervosa was that half of children suffering disordered eating — so severe that their malnutrition was even life-threatening — appeared ‘overweight’. Weight is a poor measure of eating disorders or health. Only 51% of those hospitalized and 23% of outpatients were under 85% on the BMI growth curves. As we’ve seen, failing to understand the natural diversity among people and believing the myth that fat people are fat because they overeat, means that children who are seriously below a weight that’s natural for them and who are failing to grow and develop normally per their individual growth curves, can look fat or even a ‘normal, healthy’ weight. You cannot tell from looking at people which ones are starving.
Aika kamalaa, vai mitä?
Loppukevennykseksi Change4Life-parodia:
|
|
(comment on this)
|
| Friday, February 13th, 2009
| |
5:59 pm - Missinmitoissa
|
Kaikista niistä aiheista, joista Iltis voisi uutisoida missikisojen tienoilta, mikä on heidän suuri otsikkonsa?
Painavin missi 60 kiloa
Näinpä.
Misseistä neljä on alipainoisia nykyisin käytössä olevan normaalipainomääritelmän mukaan (18,5-24,9). On se muuten kumma kun se muutama vuosi sitten vielä Suomessakin oli normaalipainon alarajana 20. Hupsista. Mutta normaalipainohan on vain suuntaa antava, ja toki löytyy ihmisiä jotka eivät ihan luonnostaan mahdu ahtaan määritelmän piiriin... Paitsi jos painoindeksi on yli 25, silloin olet lihava luuseri ellet sattumalta satu olemaan kehonrakentaja. Kaksinaismoralismia: liika laihuus on luonnollista vaihtelua, liika paino taas läskiä.
En mitenkään väitä, että misseillä olisi syömishäiriöitä. Misseiksi ja malleiksi valikoituu keskimääräistä hoikempia ihmisiä, ja vaikka olenkin sitä mieltä että koko karjamarkkinatouhu on sairasta, se ei välttämättä tee osallistujista syömishäiriöisiä. Ihmettelen vaan että miksi sitä painoa on pakko korostaa otsikoissa?
Tein tästä omaksi ilokseni pienen Excel-taulukon. Voisin jakaa parhaita paloja:
Keskiarvo-BMI on 18,36. Tämä siitä huolimatta että vain neljän painoindeksi on alle 18,5. Korkein painoindeksi on 19,05 ja matalin 16,85 ja me kaikki tiedämme että tällä hetkellä moni pieni syömishäiriöinen itkee katkerasti sitä että jotkut saavat olla niin laihoja ja heitä lihotetaan.
Keskiarvomitat olivat 86,6 - 64,1 - 91,4. Ja kaikkihan me muistamme ne takavuosien ihannemitat, 90-60-90. Tällöin vyötärönympäryksen suhteeksi sekä rinnanympärykseen että lantionympärykseen tulee 0,67. Tämän vuoden missien keskiarvo on rinnanympärys/vyötärönympäryssuhteelle 0,76 ja lantionympärys/vyötärönympäryssuhteelle 0,7.
Missit lienevät kasvaneet pituutta takavuosista (ei, ihan niin paljon ei kiinnosta että jaksaisin etsiä vanhoja tilastoja ja verrata). Rinnanympärys on silti pienentynyt ideaaliin verrattuna, vaikka keskimäärin suomalaisnaisten kuppikoko on kasvanut. Lantionympärys on noussut hitusen, mutta vyötärönympärys verrattain paljon. Se johtuu varmaan osaltaan pituuden kasvusta ja rinnan- ja lantionympäryksen (oletetusta) suhteellisesta pienenemisestä, mutta haluaisin myös muistuttaa, että naisten vartaloa muokattiin 60-luvulle asti kaikenlaisilla sukkanauhaliiveillä (eng. girdle) yms. Muokkaamaton vyötärö (saati lantiomalliset housut ja hameet) on suhteellisen uusi keksintö.
Luonnollinen vyötärö ei ole kadonnut väestön lihotessa, sitä ei ole koskaan ollutkaan. Ainakaan naisilla.
Ei ole ihme että tässä maailmassa niin monella on häiriintynyt ruumiinkuva. Pitäisi olla tissit ja perse, mutta pitäisi samalla olla niin laiha, että tissien ja perseen omistaminen on mahdotonta. Vatsa ei saisi pömpöttää housunkauluksen yli (luojan kiitos korkeat vyötäröt ovat taas muodissa!) mutta sitä kurissa pitävät vermeet, housuliivit ynnä muut, ovat mummojen juttuja. Ihanteelliset strategiset mitat 90-60-90 muistetaan edelleen, vaikka niiden saavuttaminen nykypituiselle ihmiselle tarkoittaa alipainoa.
|
|
(2 comments | comment on this)
|
|
|
|
|
