InsaneJournal

Oikeus valita
Tiedän, olen masokisti. Kun näin uutisen skitsofrenialääkkeen vaikutuksesta aivoihin, en voinut vastustaa Hesarin keskustelupalstan kutsua. Siellä oli juuri niin tyhmiä kommentteja kuin voi odottaakin.

Hesari kirjoittaa näin:

Saksalaisessa tutkimuksessa terveille ihmisille annettiin skitsofrenian hoidossa käytettävää haloperidolia. Noin kaksi tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen koehenkilöille kehittyi heikkouksia liikkeen hallinnassa, mikä on haloperidolle tyypillinen sivuvaikutus. Aivokuvaus kuitenkin paljasti, että samanaikaisesti koehenkilöiden aivojuovion (corpus striatum) harmaa aine oli kutistunut.

En vielä löytänyt varsinaista tutkimusta, joten en tiedä mitä aivokuvaus tässä tarkoittaa. Varmaankin MRI:tä tai fMRI:tä.

Hesari jatkaa että aivoalue palautui normaaliksi kun haloperidol hävisi systeemistä.

Mutta sitten keskusteluun. Ah, verkkokeskustelu, jossa jokainen kaduntallaaja on joka alan asiantuntija.

Toivon että eka keskustelija "poison" on trolli, sillä hän kirjoittaa näin: Lääketiede on tullut tiensä päähän. Esim. syöpähoidot ovat hengenvaarallisia ihmisille ja rapauttavat kehon kuntoa, josta on vaikea palautua sekä aiheuttavat siinä sivussa muita sairauksia ja oireita. Ihmisiä hoidetaan aika väärin tänä päivänä. Kipuhoito on kyllä hyvä asia syöpäpotilaalle. Mutta monet muut myrkyt ovat aivan turhia.

Totta kai syöpähoidot rapauttavat kehoa, pointtinahan on nimenomaan tappaa kudosta. Syöpähoidot perustuvat siihen, että aiheutetaan enemmän lämää syöpäkasvaimelle kuin muulle kudokselle, mutta esim. sädehoito lisää riskiä sairastua syöpään myöhemmin. Tietenkin se syöpä jäisi tulematta jos ensimmäiseen kuolisi, mutta en tiedä onko se kuitenkaan niin toivottava tulos.

"Jere" kirjoittaa: Seuraavan kerran kun lääkäri tulee tarjoamaan sinulle jotain mullistavaa lääkettä, ja vakuuttaa sen olevat tutkittu ja toimiva, kannattaa muistaa tästä jutusta muutama lause: "Lääkkeen vaikutustapa oli yllätys. Emme tienneet että lääke voi vaikuttaa näin. Luulimme että lääke toimii ihan toisella tavalla. Onneksi aivot näyttävät palautuvan ennalleen." On huolestuttavaa että lääketieteen huipputasolla voidaan mennä metsään näin paljon, ja silti tätä lääkettä on annettu potilaille täysin väärin tiedoin. Nykylääketiede tämän jutun perusteella tuntuu olevan ihan yhtä poppamiestiedettä kuin joku muukin.

"Jere" unohtaa kuitenkin jotain. Haloperidoli toimii. Sitä ei ole tarkoitettu terveille koehenkilöille, joilla aivojen kutistamista voi pitää varsin kyseenalaisena toimintana. Se on tarkoitettu vaikean sairauden hoitoon, ja siihen se toimii, vaikka sivuvaikutukset ovatkin v-mäisiä.

"Jere" on varmaan niitä ihmisiä, jotka vastustavat ECT:tä kun ovat nähneet Yksi lensi yli käenpesän. (Siitäkään ei tiedetä, miten se toimii. Ja silti: se toimii!)

"xxx":lle oli sitten jo pakko vastata, kun soopa oli tätä luokkaa: Siis hyvin tiedettyä on että näitä antipsykoottilääkemyrkkyjä ei pidä ottaa kuin pakkohoidon kautta.
Nämä tuhoaa aivot ja tekee terveestäkin mielisairaan hyvin helposti.
Lääkkeiden käyttö vähentää myös älykkyyttä.

Mihin unohtui se pointti että lääkkeitä ei kuulu käyttää terveillä?

Ja joka tapauksessa, ehkä minusta olisi tullut Einstein tai Stephen Hawking ilman lääkitystä. Nyt todennäköisempää on rivitutkijuus. Mutta aika lailla todennäköisempää on että ilman lääkkeitä olisin joko eläkkeellä, tai vielä todennäköisemmin haudassa.

Kun nyt kerran saan valita (ja tässä on taas asia joka unohtuu nettikeskustelijoilta: useimmilla meistä on oikeus valita syökö lääkkeitä vai ei) niin valitsen ennemmin tahmeat aivot kuin hallitsemattoman kaksisuuntaisen mielialahäiriön.

"Kapinallinen" kirjoittaa näin: Koskaan en olisi selviytynyt voimakkaasta psyyken lääkityksestä, olisin tällä hetkellä luultavasti kuollut. En olisi mitenkään kestänyt elämää vailla ihmisarvoa, mihin minut tuomittiin.

Olen menettänyt uskoni psykiatreihin. Lääkitykseen en ole koskaan turvautunut. Lääkkeet hoitavat oireita, eivät syitä. Minun kohdallani syy oli kodissa, jossa ei ymmärretty eikä välitetty ja jossa itsetuntoni yritettiin lannistaa, ja onnistuttiinkin. Uskoin itse itseeni, ja se pelasti minut.

Tyyppi ei siis ole kokeillut lääkkeitä, ja myöhemmin sanoo että ei ole ollut psyykkisesti sairaskaan. Silti hän tietää psyykenlääkkeiden vaikutuksista enemmän kuin lääkäri.

Olen tavannut ihmisiä, joilla on psyyken lääkitys, ja heitä käy sääliksi. He ovat liian rauhallisia ja alistuneita, heidät on kesytetty. Heidän oma itsensä on tuhottu.

Olen melko varma että "Kapinallinen" ei ole tavannut minua. Parempi puoliskoni on useammankin kerran antanut ymmärtää, että elektroniikan termein tällä Illuusialla on "aika lyhyt aikavakio". Kaikille jotka eivät puhu sähköä todettakoon, että tämä tarkoittaa nopeita muutoksia tilasta toiseen.

No joo. Koko keskustelu on yhtä masentava. Huomattavaa on kuitenkin se, että kaikki keskustelijat jotka mainitsevat käyttäneensä antipsykootteja sekä suuri osa niistä, jotka kertovat omaistensa tarvitsevan niitä, puolustavat lääkkeitä. Samoin asiantuntijoiksi itseään väittävät. Ihmiset, jotka ovat nähneet mitä hoitamaton skitsofrenia oikeasti tekee, pitävät lääkkeitä tarpeellisina, kun taas ihmiset jotka eivät ole ikinä tarvinneet näitä lääkkeitä pitävät niitä turhina.

Minusta on myös edelleen ihmeellistä että aina vaaditaan että lääkäreiden pitää testata lääkkeitä itse ennen kuin määräävät niitä muille. Miksi? Miksi lääkärin tulisi altistaa itsensä kaiken maailman sivuvaikutuksille ilman mitään lupausta hyödystä?

Pitäisikö tämä ulottaa koko terveydenhuoltohenkilökuntaan? Sori, et voi avustaa synnytyksessä, et ole synnyttänyt. Sori, et voi ottaa röntgenkuvaa lantiosta, kun itseltäsi ei ole otettu? Röntgenkuva on ehkä paras allegoria. Säteilyhän on haitallista. Siitä ei ole epäselvyyttä. Röntgenkuvia otetaan, kun riski on pienempi kuin odotettu hyöty. Esimerkiksi mammografiaseulontoja tehdään vain yli 50-vuotiaille, koska rinta on säteilyherkkä, ja ei ole hyödyllistä seuloa nuoria, terveitä, oireettomia naisia, koska aiheutuneita syöpiä tulee suhteessa paljon löydettyihin verrattuna. (Sen lisäksi nuorten rintoja on vaikeampi kuvata, eli kuvauksen hyöty on siksikin pienempi.)

Ja ne lääkkeet eivät edelleenkään toimi samalla lailla terveillä ja sairailla, eli siksikin vaatimus on turha.

Tärkeintä kuitenkin on se, mikä keskustelijoilta unohtuu: suurimmalla osalla ihmisistä on oikeus valita, mitä lääketieteellisiä asioita haluaa itselleen tehtävän. Kukaan ei voi pakottaa ottamaan yhden yhtä ultraäänikuvaa raskauden aikana. Syöpäpotilaalla on sanottavaa siihen, kuinka häntä hoidetaan. Ja vaikka pakkohoito on mt-potilailla yleisempää, ylivoimaisesti suurin osa saa valita, ottaako pillerit vai ei.

Minulla on oikeus valita. En tässä tilassa iki kuuna kullanvalkeana ottaisi sähköshokkihoitoa, mutta olen ilmoittanut läheisilleni että jos päädyn sairaalaan ja lääkkeet eivät auta, haluan ECT:tä. Haluan että kaikki keinot kokeillaan. Voin aina listiä itseni sen jälkeenkin, jos vielä vituttaa, mutta toisin päin ei onnistu.

Ja jos olen kyvytön päättämään itseni puolesta, läheiseni tietävät mitä oikeasti haluan. Ja tämä tyhmennetty, lamaantunut, alistunut, tuhottu ihminen on päättänyt, että psykoottinen masennus on vielä vittumaisempaa. Siksi haluan hoitoa. Ja hitto, jos mikään muu ei pysäytä, niin saa sitä haloperidoliakin kokeilla.

Sillä junan alle ehtii aina myöhemminkin.